Normaaliin tapaan pelin valmistelu, pelipöydän rakentaminen ja joukkojen deployment tehtiin jo edellisenä iltana, jolloin kaikki oli valmista lauantai aamuna, kun kenraalit saapuivat paikalle. Hienona lisänä toisena Ranskan divisoonakomentajana toiminut Mikko oli valmistellut mainion kenttälounaan, joka koostui kanasalaatista, patongista, juustoista ja viinistä, erittäin sopivaa pelin teemaan! Asetelma oli siis kunnossa ja näyttämö valmis Eckmühlin taistelun käymiseen.
Alkuasetelma
Kuten useimmissa Napoleonic peleissämme, tämänkin taistelu perustui aikanaan käydyn historiallisen taistelun lähtötilanteeseen. Kartta, johon deployment perustui, rakennettiin historillisten karttapohjien perusteella, joita säädettiin hieman pelattavuuden vuoksi. Samoin joukkojen vahvuutta muokattiin hieman, joukot olivat siis suhteellisen tasaväkiset. Tällainen adaptointi ottaa päivän pari valmistelua, mutta se kannattaa, koska silloin peli toimii paremmin ja se säilyy hauskana koko päivän. Valmistelin myös pelaajapaketin kenraaleille, josta viereinen kartta on ote.
Niin, se alkuasetelma... taistelun alkaessa Itävallanarmeija oli asettunut puolustusasemiin Ober Santingin ja Eckmühlin väliselle metsäiselle harjanteelle ja valmistautunut puolustamaan odotettavissa olevaa Ranskan hyökkäystä. Kenraali Rosenberg oli jättänyt vahvat kyrassieerien ja krenatöörien prikaatit reserviin harjanteen pohjoiseen päätyyn.
Ranska puolestaan saapui jälleen vaiheittain taistelualueelle, joukkojen saapumisen mukaan. Ranskan hyökkäys oli määrä alkaa Eckmühlin kaupunkiin johtavien siltojen valloituksella, ja samanaikaisella St.Hillairen hyökkäyksellä Laichingin kylien suunnalla.
Hyökkäys ei tulisi olemaan helppo, sillä Itävallan armeija oli hyvissä asemissa harjanteen päällä, josta hyökkääjä näkyi selvästi ja rinne hidasti hyökkääjää. Tosin Ranskan hyökkäyskärki oli kokonaisuudessaan karaistuneista veteraaneista koostuva divisioona. Lisäksi Ranska tiesi, että etelästä lähestyi hyvää vauhtia kenraali Vandammen divisioona ja itse Napoleon tilannetta johtamaan.
Ranskan hyökkäys Santing - Laitching harjanteelle
Etelässä olleet Ranskan ja Baijerin kevyet joukot marssivat nopeasti kohti Eckmühlin siltoja, saadakseen ne nopeasti haltuunsa. Ja Laichingin kylien suunnalla St. Hillairen kevyen jalkaväen elittii eteni nopeasti kylien väliseen aukkoon pyrkien sivuuttamaan kylät iskeäkseen harjanteelle. Muu veteraanidivisoona seurasi perässä ottaakseen kylän haltunsa. Muut Ranskan joukot odottivat tilanteen kehittymistä, valmistautuen etenemään toisessa hyökkäysaallossa.
Itävalta onnistui vastaamaan Ranskan rynnistykseen ja kylien ohitusta yrittänyt kevyt jallkaväki joutui ankaraan sivustatuleen, mikä pysäytti hyvän etenemisen. Samoin Eckmühlin siltojen suunnalla itävalta sitoi kevyet joukot tulitaisteluun ja komentaja päätti jättää siltojen ylityksen myöhempään.
Ranskan kevyt ratsuväkiosastot aloittivat siirtymisen Itävallan sivustoille, päästäkseen hyödyntämään mahdolliset linjaan syntyvät aukot.
Hyökkäys pysähtyy harjanteella
St. Hillairen aloittama hyökkäys Laitchingin kyliin jatkui muun divisioonan iskiessä kylän linnoitetuille muureille, mutta puolustus ei ensimmäiseen hyökkäykseen murtunut. Samoin pohjoisessa kenraali Friant käynnisti hyökkäyksensä ja sekin puuroutui aluksi kylien linnoitteisiin ja puolustajien sitkeyteen. Nyt Ranskan armeija oli käynnistänyt hyökkäyksensä kaikkiin metsäherjanteen kyliin, joissa käytiin ankaraa ja hieman tuloksetonta taistelua, puolustajien pitäessä sitkeästi kiinni asemistaan.
Varsinkin Laitchingin kylien taistelut olivat hankalia, sillä kyliä ei voinut ohittaa joutumatta ankaraan sivustatuleen. Joten kylät piti ensin ottaa haltuun tai puolustajat piti eliminoida muuten. Näissä taisteluissa ja valtausyrityksissä St. Hillairen divisioona kulutti paljon voimaansa ja menetti vähitellen taistelukykynsä. Pohjoisessa Friantilla tilanne oli helpompi, sillä siellä kylät pystyttiin maaston vuoksi ohittaa, ja kylein puolustus ei ollut niin vahvaa, joten siellä kylät saatiin haltuun. Tosin Itävallan rohkeat vastahyökkäykset muuttivat aika ajoin tilannetta, ja pohjoisessa kyliä valloitettiin vuoron perään puolin ja toisin. Etelässä kevyet yksiköt eivät uskaltaneet aloittaa siltojen ylitystä, vaan turvautui tulitaisteluun saadakseen Eckmühlin siltojen puolustusta pehmennettyä. Tämä taktiikka ei johtanut toivottuun tulokseen ja sinänsä tarkan tulen vaikutus jäi vähäiseksi. Ranskan kevyet ratsuväkirykmetit operoivat suhteellisen vapaasti armeijoiden sivustoilla. Etelässä ratsastanut line chasseur rykmentti onnistui iskemään itävaltalaisen tykkipatterin selustaan, kun sitä suojannut jalkaväki ryhmittyi uuteen paikkaan komentosekaannuksen vuoksi.
Taistelua käytiin siis ankarasti harjanteen edessä olevien kylien ympärillä, ja etelässä tilanne oli vasta kehittymässä.
Itävallan reservit liikkuvat ja Ranska aloittaa hyökkäyksen etelässä
St. Hillairen ja Friantin hyökkäysten ankaruus kulutti kuitenkin Itävallan armeijaa, ja paikka paikoin harjanteella oleva puolustuslinja alkoi olla jo ohut, joten komentaja Rosenberg päätti aloittaa reservijoukkojen siirtämisen kohti rintamaa ja Eckmühliä. Samaan aikaan Ranska jo odotti kuumeisesti Vandammea aloittamaan hyökkäyksensä etelässä, sitä saatiin kuitenkin vielä odottaa. Muutamassa kohdassa Itävalta iski läpi Ranskan hyökkäyslinjan, mutta niiden vaikutus jäi vähäiseksi. Vihdoin myös kenraali Deroi muisti liittyä taisteluun, ja saapumisellaan paikkasi kohtuu hyvin kuluneen St.Hillairen divisoonan jättäneen aukon.
Taistelu oli tullut suvantovaiheeseen, kun Itävalta siirsi joukkojaan etelään, ja Ranska puolestaan odotteli Vandammea saapuvaksi, ja molemmat armeijat tuntuivat vetävän henkeä. Taistelussa kulutettu St. Hillairen toinen prikaati aloitti varovaisen vetäytymisen linjasta, menetettyään käytännöllisesti taistelukykynsä.
Taistelun loppunäytös - Ranska hyökkää etelästä ja Itävalta vastahyökkää
Vihdoin Vandamme divisioonineen saapui etelästä ja aloitti joukkojen ryhmittämisen hyökkäykseen. Saapuneista kahdesta prikaatista toinen suuntasi Eckmühlin itäpuolelle ja toinen kylän eteläpuolelle. Itäpuolelle suunnannut prikaati kohtuu hyvin tietämättä, että sitä kohti ratsasti Itävallan raskas ratsuväki. Välittömästi Vandamme kintereillä seurasi Nantousyn raskas ratsuväkidivisoona, joka suuntasi myös Eckmühlin itäpuolelle jalkaväen perässä. Samaan aikaan länsipuolta kiertänyt jalkaväkiprikaati ylitti joen ja valmistautui hyökkäämään metsäharjanteen eteläpäätyyn.
Näiden siirtojen jälkeen käynnistyi taistelun loppunäytös, jossa nähtiin hurjimmat yhteenotot koko taistelussa. Ensin Itävallan raskas ratsuväki onnistui yllättämään hieman varomatomasti eteen työntyneet jalkaväkiyksiköt, jotka eivät ehtineet muodostaa neliöitä, vaan joutuivat ottamaan vastaan raskaisen ratsukoiden rynnäkön kesken neliön muodostuksen. Siitä seurasi ketjureaktio, jossa kyrassieerit ratsastivat yli käytännössä koko ranskan jalkaväkiprikaatista. Ranskan karabinieerit joutivat turhautuneena seuraamaan maanmiestensä tuhoutumista voimatta puuttua tilanteeseen. Vuorollaan karabinieerit iskivät vastaan ja tuhosivat puolestaan edellä mainitut kyrassieerit. Hienoa taistelua, mutta hetki oli iloton Ranskalle. Tämän hurjan episodin jälkeen toinen Vandamme prikaati eteni nopeasti hyökätäkseen kohti harjannetta, mutta vauhti ei aivan riittänyt. Pienen kiistelyn jälkeen Itävallan kenraalit lähettivät krenatöörit vastahyökkäykseen, joka iski hurjalla voimalla ranskan kokeneeseen jalkaväkeen, joka kuitenkin kesti järkähtämättä iskun.
Taistelu oli päättymässä, kun puolin ja toisin kenraalit kättelivät toisensa. Itävalta oli saanut selkeän torjuntavoiton Ranskan armeijasta. Toisaalta puolustus oli kuluttanut Itävallan armeijaa niin paljon, että arkkiherttua joutui kuitenkin vetämään joukot kohti pohjoista ja luovuttamaan lopulta harjanteen. Ranska puolestaan ei voinut välittömästi hyödyntää vetäytymistä, vaan uudelleen ryhmittämään ja huoltamaan joukkonsa, ennen siirtymistä kohti pohjoista ja seuraavaa taistelua.
Tässä otoksia taistelun kulusta:
Itävallan voitokkaat kyrassieerit siirtyvät kohti rintamaa |
Samoin reservin krenatöörit |
Line Chasseurit pääsevät yllättämään tykistön |
Eckmühlin siltojen puolustusta |
Ranska hyökkää kyliin voimalla. |
Ylivoimakaan ei aina heti riitä. |
Vihdoin uusi lippu liehuu kylässä. |
Pohjoisessa toistuu sama kuluttava valtaus. |
Laitching päästää ohittamaan. |
Hieno ja teemaan sopiva kenttälounas! |
Napoleon saapuu hieman ennen etelän vahvistuksia tarkastamaan tilanteen. |
St.Hillairen yritys edetä harjanteelle etelässä. |
Ranskan karabinieerit. |
Itävallan kyrassieerit. |
Pohjoinen rintama vakiintuu ja Itävalta alkaa vetäytymisen metsän suojiin. |
Vandammen vahvistukset vyöryvät viimeiseen hyökkäykseen. |
Kohti harjannetta! |
Raskas ratsuväki iskee vastakkain. |
Itävallan krenatöörit ja ranskan veteraanit lyövät yhteen hurjassa viimeisesä iskussa, Napoleonic taistelua parhaimmillaan! |
Reilu kuusi tuntia intensiivistä pelaamista , hyvä porukka, hieno lounas ja mukava fiilis ja kun skenario toimi pääpiirteittäin hyvin, siitä syntyi mukava pelipäivä. Todellinen herrasmiesten pelipäivä!
Ainut pieni harkintavirhe tuli, kun olimme Antin kanssa linjanneet kylien puolustuksen bonuksen hieman liian hyväksi, mikä teki niiden valtaamisen erittäin vaikeaksi. Pähkäilimme asiaa perjantaina puoleen ja toiseen, ja päädyimme hieman liian hyvää suojaan. Se pitää jatkossa muistaa. Toisalta nyt saimme kaikki peliin suunnitellut joukot mukaan taisteluun, mikä aiemmin ei ole oikein onnistunut.
Eckmühl päättyi hieman historiallisen lopputuloksen vastaisesti Itävallan torjuntavoittoon. Kampanjamme jatkuu vielä kevään aikana. Seuraava isompi taistelu on Aspern-Essling. Koko kampanja huipentuu heinäkuussa Wagramin suureen taisteluun.