maanantai 17. helmikuuta 2014

Black Powder - Eckmühl 1809

Viimevuoden Marraskuussa alkanut Tonava -kampanja jatkui jälleen ja tällä kertaa vuorossa oli Eckmühlin taistelu. Päätimme Antin kanssa käydä taistelun hieman normaalia suurempana ja kutsuimme lisäksemme kenraaleiksi Kallen ja Mikon. Saimme aikaan noin kuuden seitsemän kymmenen pataljoonan pelin.

Normaaliin tapaan pelin valmistelu, pelipöydän rakentaminen ja joukkojen deployment tehtiin jo edellisenä iltana, jolloin kaikki oli valmista lauantai aamuna, kun kenraalit saapuivat paikalle. Hienona lisänä toisena Ranskan divisoonakomentajana toiminut Mikko oli valmistellut mainion kenttälounaan, joka koostui kanasalaatista, patongista, juustoista ja viinistä, erittäin sopivaa pelin teemaan! Asetelma oli siis kunnossa ja näyttämö valmis Eckmühlin taistelun käymiseen.

Alkuasetelma

Kuten useimmissa Napoleonic peleissämme, tämänkin taistelu perustui aikanaan käydyn historiallisen taistelun lähtötilanteeseen. Kartta, johon deployment perustui, rakennettiin historillisten karttapohjien perusteella, joita säädettiin hieman pelattavuuden vuoksi. Samoin joukkojen vahvuutta muokattiin hieman, joukot olivat siis suhteellisen tasaväkiset. Tällainen adaptointi ottaa päivän pari valmistelua, mutta se kannattaa, koska silloin peli toimii paremmin ja se säilyy hauskana koko päivän. Valmistelin myös pelaajapaketin kenraaleille, josta viereinen kartta on ote.


Niin, se alkuasetelma... taistelun alkaessa Itävallanarmeija oli asettunut puolustusasemiin Ober Santingin ja Eckmühlin väliselle metsäiselle harjanteelle ja valmistautunut puolustamaan odotettavissa olevaa Ranskan hyökkäystä. Kenraali Rosenberg oli jättänyt vahvat kyrassieerien ja krenatöörien prikaatit reserviin harjanteen pohjoiseen päätyyn. 

Ranska puolestaan saapui jälleen vaiheittain taistelualueelle, joukkojen saapumisen mukaan. Ranskan hyökkäys oli määrä alkaa Eckmühlin kaupunkiin johtavien siltojen valloituksella, ja samanaikaisella St.Hillairen hyökkäyksellä Laichingin kylien suunnalla.

Hyökkäys ei tulisi olemaan helppo, sillä Itävallan armeija oli hyvissä asemissa harjanteen päällä, josta hyökkääjä näkyi selvästi ja rinne hidasti hyökkääjää. Tosin Ranskan hyökkäyskärki oli kokonaisuudessaan karaistuneista veteraaneista koostuva divisioona. Lisäksi Ranska tiesi, että etelästä lähestyi hyvää vauhtia kenraali Vandammen divisioona ja itse Napoleon tilannetta johtamaan.

Ranskan hyökkäys Santing - Laitching harjanteelle

Etelässä olleet Ranskan ja Baijerin kevyet joukot marssivat nopeasti kohti Eckmühlin siltoja, saadakseen ne nopeasti haltuunsa. Ja Laichingin kylien suunnalla St. Hillairen kevyen jalkaväen elittii eteni nopeasti kylien väliseen aukkoon pyrkien sivuuttamaan kylät iskeäkseen harjanteelle. Muu veteraanidivisoona seurasi perässä ottaakseen kylän haltunsa. Muut Ranskan joukot odottivat tilanteen kehittymistä, valmistautuen etenemään toisessa hyökkäysaallossa.

Itävalta onnistui vastaamaan Ranskan rynnistykseen ja kylien ohitusta yrittänyt kevyt jallkaväki joutui ankaraan sivustatuleen, mikä pysäytti hyvän etenemisen. Samoin Eckmühlin siltojen suunnalla itävalta sitoi kevyet joukot tulitaisteluun ja komentaja päätti jättää siltojen ylityksen myöhempään.

Ranskan kevyt ratsuväkiosastot aloittivat siirtymisen Itävallan sivustoille, päästäkseen hyödyntämään mahdolliset linjaan syntyvät aukot.
Hyökkäys pysähtyy harjanteella

St. Hillairen aloittama hyökkäys Laitchingin kyliin jatkui muun divisioonan iskiessä kylän linnoitetuille muureille, mutta puolustus ei ensimmäiseen hyökkäykseen murtunut. Samoin pohjoisessa kenraali Friant käynnisti hyökkäyksensä ja sekin puuroutui aluksi kylien linnoitteisiin ja puolustajien sitkeyteen. Nyt Ranskan armeija oli käynnistänyt hyökkäyksensä kaikkiin metsäherjanteen kyliin, joissa käytiin ankaraa ja hieman tuloksetonta taistelua, puolustajien pitäessä sitkeästi kiinni asemistaan. 

Varsinkin Laitchingin kylien taistelut olivat hankalia, sillä kyliä ei voinut ohittaa joutumatta ankaraan sivustatuleen. Joten kylät piti ensin ottaa haltuun tai puolustajat piti eliminoida muuten. Näissä taisteluissa ja valtausyrityksissä St. Hillairen divisioona kulutti paljon voimaansa ja menetti vähitellen taistelukykynsä. Pohjoisessa Friantilla tilanne oli helpompi, sillä siellä kylät pystyttiin maaston vuoksi ohittaa, ja kylein puolustus ei ollut niin vahvaa, joten siellä kylät saatiin haltuun. Tosin Itävallan rohkeat vastahyökkäykset muuttivat aika ajoin tilannetta, ja pohjoisessa kyliä valloitettiin vuoron perään puolin ja toisin. Etelässä kevyet yksiköt eivät uskaltaneet aloittaa siltojen ylitystä, vaan turvautui tulitaisteluun saadakseen Eckmühlin siltojen puolustusta pehmennettyä. Tämä taktiikka ei johtanut toivottuun tulokseen ja sinänsä tarkan tulen vaikutus jäi vähäiseksi. Ranskan kevyet ratsuväkirykmetit operoivat suhteellisen vapaasti armeijoiden sivustoilla. Etelässä ratsastanut line chasseur rykmentti onnistui iskemään itävaltalaisen tykkipatterin selustaan, kun sitä suojannut jalkaväki ryhmittyi uuteen paikkaan komentosekaannuksen vuoksi.

Taistelua käytiin siis ankarasti harjanteen edessä olevien kylien ympärillä, ja etelässä tilanne oli vasta kehittymässä.

Itävallan reservit liikkuvat ja Ranska aloittaa hyökkäyksen etelässä

St. Hillairen ja Friantin hyökkäysten ankaruus kulutti kuitenkin Itävallan armeijaa, ja paikka paikoin harjanteella oleva puolustuslinja alkoi olla jo ohut, joten komentaja Rosenberg päätti aloittaa reservijoukkojen siirtämisen kohti rintamaa ja Eckmühliä. Samaan aikaan Ranska jo odotti kuumeisesti Vandammea aloittamaan hyökkäyksensä etelässä, sitä saatiin kuitenkin vielä odottaa. Muutamassa kohdassa Itävalta iski läpi Ranskan hyökkäyslinjan, mutta niiden vaikutus jäi vähäiseksi. Vihdoin myös kenraali Deroi muisti liittyä taisteluun, ja saapumisellaan paikkasi kohtuu hyvin kuluneen St.Hillairen divisoonan jättäneen aukon.

Taistelu oli tullut suvantovaiheeseen, kun Itävalta siirsi joukkojaan etelään, ja Ranska puolestaan odotteli Vandammea saapuvaksi, ja molemmat armeijat tuntuivat vetävän henkeä. Taistelussa kulutettu St. Hillairen toinen prikaati aloitti varovaisen vetäytymisen linjasta, menetettyään käytännöllisesti taistelukykynsä.

Taistelun loppunäytös - Ranska hyökkää etelästä ja Itävalta vastahyökkää

Vihdoin Vandamme divisioonineen saapui etelästä ja aloitti joukkojen ryhmittämisen hyökkäykseen. Saapuneista kahdesta prikaatista toinen suuntasi Eckmühlin itäpuolelle ja toinen kylän eteläpuolelle. Itäpuolelle suunnannut prikaati kohtuu hyvin tietämättä, että sitä kohti ratsasti Itävallan raskas ratsuväki. Välittömästi Vandamme kintereillä seurasi Nantousyn raskas ratsuväkidivisoona, joka suuntasi myös Eckmühlin itäpuolelle jalkaväen perässä. Samaan aikaan länsipuolta kiertänyt jalkaväkiprikaati ylitti joen ja valmistautui hyökkäämään metsäharjanteen eteläpäätyyn.

Näiden siirtojen jälkeen käynnistyi taistelun loppunäytös, jossa nähtiin hurjimmat yhteenotot koko taistelussa. Ensin Itävallan raskas ratsuväki onnistui yllättämään hieman varomatomasti eteen työntyneet jalkaväkiyksiköt, jotka eivät ehtineet muodostaa neliöitä, vaan joutuivat ottamaan vastaan raskaisen ratsukoiden rynnäkön kesken neliön muodostuksen. Siitä seurasi ketjureaktio, jossa kyrassieerit ratsastivat yli käytännössä koko ranskan jalkaväkiprikaatista. Ranskan karabinieerit joutivat turhautuneena seuraamaan maanmiestensä tuhoutumista voimatta puuttua tilanteeseen. Vuorollaan karabinieerit iskivät vastaan ja tuhosivat puolestaan edellä mainitut kyrassieerit. Hienoa taistelua, mutta hetki oli iloton Ranskalle. Tämän hurjan episodin jälkeen toinen Vandamme prikaati eteni nopeasti hyökätäkseen kohti harjannetta, mutta vauhti ei aivan riittänyt. Pienen kiistelyn jälkeen Itävallan kenraalit lähettivät krenatöörit vastahyökkäykseen, joka iski hurjalla voimalla ranskan kokeneeseen jalkaväkeen, joka kuitenkin kesti järkähtämättä iskun.

Taistelu oli päättymässä, kun puolin ja toisin kenraalit kättelivät toisensa. Itävalta oli saanut selkeän torjuntavoiton Ranskan armeijasta. Toisaalta puolustus oli kuluttanut Itävallan armeijaa niin paljon, että arkkiherttua joutui kuitenkin vetämään joukot kohti pohjoista ja luovuttamaan lopulta harjanteen. Ranska puolestaan ei voinut välittömästi hyödyntää vetäytymistä, vaan uudelleen ryhmittämään  ja huoltamaan joukkonsa, ennen siirtymistä kohti pohjoista ja seuraavaa taistelua.

Tässä otoksia taistelun kulusta:

Itävallan voitokkaat kyrassieerit siirtyvät kohti rintamaa
Samoin reservin krenatöörit 
Line Chasseurit pääsevät yllättämään tykistön
Eckmühlin siltojen puolustusta
Ranska hyökkää kyliin voimalla.
Ylivoimakaan ei aina heti riitä.
Vihdoin uusi lippu liehuu kylässä.
Pohjoisessa toistuu sama kuluttava valtaus.
Laitching päästää ohittamaan.
Hieno ja teemaan sopiva kenttälounas!
Napoleon saapuu hieman ennen etelän vahvistuksia tarkastamaan tilanteen.
St.Hillairen yritys edetä harjanteelle etelässä.
Ranskan karabinieerit.
Itävallan kyrassieerit.
Pohjoinen rintama vakiintuu ja Itävalta alkaa vetäytymisen metsän suojiin.
Vandammen vahvistukset vyöryvät viimeiseen hyökkäykseen.
Kohti harjannetta!
Raskas ratsuväki iskee vastakkain.
Itävallan krenatöörit ja ranskan veteraanit lyövät yhteen hurjassa viimeisesä iskussa, Napoleonic taistelua parhaimmillaan!
Reilu kuusi tuntia intensiivistä pelaamista , hyvä porukka, hieno lounas ja mukava fiilis ja kun skenario toimi pääpiirteittäin hyvin, siitä syntyi mukava pelipäivä. Todellinen herrasmiesten pelipäivä!

Ainut pieni harkintavirhe tuli, kun olimme Antin kanssa linjanneet kylien puolustuksen bonuksen hieman liian hyväksi, mikä teki niiden valtaamisen erittäin vaikeaksi. Pähkäilimme asiaa perjantaina puoleen ja toiseen, ja päädyimme hieman liian hyvää suojaan. Se pitää jatkossa muistaa. Toisalta nyt saimme kaikki peliin suunnitellut joukot mukaan taisteluun, mikä aiemmin ei ole oikein onnistunut.

Eckmühl päättyi hieman historiallisen lopputuloksen vastaisesti Itävallan torjuntavoittoon. Kampanjamme jatkuu vielä kevään aikana. Seuraava isompi taistelu on Aspern-Essling. Koko kampanja huipentuu heinäkuussa Wagramin suureen taisteluun.



sunnuntai 9. helmikuuta 2014

FoF - War Head modern combat camp 1

Tänään oli ensimmäinen War Headin Modern Combat sessio, ja paikalle tulivat Hese, Edu ja Teemu. Toimin itse jälleen overlodina, ja pelasin välillä tutulla tavalla kapinallisten puolella. Näitä sessioita on jatkossa tarkoitus pelata suunnilleen kerran kuussa, ja samalla fiiistellä hieman modernia taistelua Force on Force -hengessä.

Pelasimme tutun ja hyvän historiallisen skenarion The Alamo, joka aikanaan taisteltiin Irakissa. Taistelu sai alkunsa, kun amerikkalaisia joukkoja evakuoinut panssariauto (tässä pelissä Stryker) sai RPG osuman, ja joukot autosta joutuivat siirtymän läheisen talon suojiin odottamaan noutojoukkoja. Talo oli kapinallisen alueella, ja kokonaan piiritetty, kyseessä oli siis todellakin Alamo. Amerikkalaisten tehtävä oli sinnitellä hengissa ja samalla suojata omat asemansa, että kadulla oleva Stryker. Pienenä lisäjuonena pelissä oli erikoisjoukkojen alueella ollut ryhmä, joka tarjosi apuaan talosssa olevile joukoille. Sen vastapainona operoi ryhmä hyvin koulutettuja ja erittäin fanaattisia kapinallisia, jotka ilmestyivät heti taisteluna alkaessa alueelle.

Asemiin!

Todettuaan panssarinsa ajokelvottomaksi, amerikkaliset ryhmittyivät asemiin kaksikerroksiseen taloon, ja valmistautuivat puolustautumaan odotettua hyökkäystä vastaan. Joukkojen johtaja päätti siirtää yhden fire teamin talon katolla ja toisen viereisen talon suojiin laajentaakseen tulialoja. Jenkit olivat toimintavalmiita ja odottivat. Kapinalliset puoletsaan siirtyivät lähemmäs taloa, ja päästyään näköyhteyteen jenkeistä avasivat välittömästi tulen. Eniten tulta sai katolla ollut fire team, joka joutui usean kapinallisryhmän ristituleen. Ryhmä kuitenkin vastasi tuleen tehokkaasti muiden tukiessa, ja kapinallisia kaatui aina kun he nostivat päätään ja yrittivät tulenavausta. Tässä laukaustenvaihdossa kaatui myös yhden kapinallisryhmän mukana ollut reportteri, mikä saattaisia näyttää pahalta, jos kuvamateriaali koskaan pääsisi julkisuuteen.

Amerikkailaisten huomio meni kuitenkin liiaksi katon ja eteläisen sivustan suuntaan, sillä samaan aikaan kaksi tyhmää kapinallisia onnistui etenmään talon pohjoispuolelta lähelle. Koska amerikkalaisilla ei riittänyt miehiä suojaamaan kaikkia ovia, pääsivät kapinalliset iskemään kahdesta pohjoispäädyn ovesta samaan aikaan, ja kaikkiaan viisi kuudestam alakertaa varmistaneesta jenkistä sai osumia. Tilanne alkoi näyttää amerikkalisille pahalta. Osa joukosta oli saanut osumia, asemiin oli tunkeuduttu ja tilanne oli epäselvä.

Erikoisjoukot tulevat!

Tilanteen muututtua miltei kriittiseksi, kaarsi ryhmä laivaston erikoisjoukkoja paikalle vahvasti kustomoidulla Humveella. Saatuaan autonsa suojaan, ryhmä eteni nopeasti kohti rakennusta, jossa muut amerikkalaiset olivat suojissa. Matkallaan ammattilaiset kaatoivat näkyvissä olevat kapinalliset lyhyillä sarjoilla ja etenivät lopulta rakennuksen seinustalle ottean suojaa sekä talosta että rikkoutuneesta Strykerista. Tultuaa seinän viereen he kuulivat talosta kapinallisten kiihkeää puhetta. Kuultuaan aseveljiensä saaneen osumia, viereiseen taloon siirtynyt ryhmä päättu rynnäköidä takaisin taloon. Katolla ollut ryhmä ei voinut irrottautua, vaan oli kiivaassa tulitaustelussa vastakkaisen talon yläkerrassa olevien kapinallisten kanssa. Lopulta taloon tulleet kapinalliset huomasivat haukanneensa hieman liian isoan palan, sillä taloon takaisin rynnäköinyt jalkaväkiryhmä niitti yhden kapinallisryhmän kokonaan nurin, ja erikoisjoukot viimeistelivät toisen. Talon alakerta saatiin takaisin, ja osumia saaneet tarkistettiin. Vain yksi mies oli haavoittunut vakavasti, tilanne oli vakautettu.

Panssareita!

Kaupunki tuntui muuttuneet varsinaiseksi muurahaispesäksi, kaikkialla juoksi kapinallisia aseet käsissä ja tulitus kiihtyi talon ympärillä. Jossain vaiheessa taistelua brittien tiedustelupanssari ilmaantui paikalle, ja ilmeisesti eksyneenä koetti vain ajaa läpi kaupungin. Huonoksi onneksi se joutui moottoripyörällä liikkuneen RPG -ryhmän tähtäimeen, ja vaunu sai täysosuman, mikä räjaytti sen tuleen. Huono päivä British Lancereille.

Hetken kuluttua brittivaunun tuhosta, paikalle jyristeli aivan toista kaliiberia oleva taisteluvaunu, Abrams kurvasi kulman takaa kadulle, ja vaunun johtaja tarjoutui evakuoimaan haavottuneita. Useat kapinallisryhmät suojautuivat nähtyääm vaunun ja tajuttuaan, että mikään heidän aseensa ei pystyisi tuohon metallihirviöön. Tilanne alkoi kääntyä amerikkalaisille vielä parempaan suuntaan. Tilannetta paransi vielä entisestään Predator, joka kaarteli aikansa taistelualueen yllä, ja tulitti uhkaavaa kapinallissolua, joka kuitenkin selvisi, kuin ihmeen kaupalla.

Nouto-osasto saapuu

Vihdoin, pitkä tulitaistelun jälkeen kalkkipölyn peittämät talon puolustajat kuulivat etelän suunnasta tuttua hummerin ääntä, ja nouto-osaston johtaja ilmoitti radioon olevansa valmis evakuointiin. Paikalle kaarsi neljä hiekanväristä HMMV:tä. Autojen saavuttua, panssarien lamaannuttamat kapinalliset näyttivät taas aktivoituvat, ja autot joutuivat monesta suunnasta tulen kohteeksi. Kaiken huipuksi, yksi kapinallisjohtaja kutsui heitiniskun suoraan jeeppien niskaan. Yksi jeeppi sai pahan osuman, ja syttyi palamaan, miesten heittäytyessä ulos palavasta autosta. Tuli-iskun kutsunut kapinallisjoukkokin sai sirpalieta omista kranaateista ja johtajakin kaatui joko sirpaleisiin tai jenkkien vastatuleen. Talon viereiselle kadulle alkoi kehkeytyä melkoinen sekaannus, kun toimintakuntoiset jeeppit pujottelivat palavien seassa, koettaen saada sinne tänne ryntäileviä kapinallisa tähtäimeen. Kaiken keskellä haavottuneita siirrettiin toimintakuntoisiin autoihin, tilanne oli kuin Mogadishussa aikanaan.

Tilanne purkautuu

Sekaannuksen keskelllä amerikkalaiset saivat kuitenkin suuren osan miehistä jäljellä oleviin jeeppeihin, jotka poistuivat parasta vauhtia paikalta. Yksi ilman kyytiä jäänyt jalkaväkiryhmä otti suojaa kadulla olleesta Abramsista ja juoksi sen suojissa pois paikalta kohti länttä. Matkalla Abrams eliminoi läheiseen peltoon ilmestyneen Dushka -konekiväärin ja  fire team, ohi juostessaan kaksi seinän suojissa ollutta kapinallista. Tilanne oli lopulta ohi!

Huiman, reilun neljätuntisen tulitaistelun aikana menetettiin kolme nouto-osaston miestä, mutta yhtään alkuperäisestä taloon suojautuneesta joukosta ei kaatunut. Kalustotappiot olivat melkoiset ja koko kortteli, jossa talo oli tuhoutui tulituksessa ja yksi rakennus syttyi lisäksi palamaan. Brittien esikunta koettaa selvittää Scimitar -vaunun kohtaloa, se katosi Gridistä oudosti, tienvarsipommia epäillään.

Asemissa katolla.
Ja läheisessä talossa.
Epäilyttävät autot tarkistetaan.
Kapinalliset vastakkaisessa talossa.
Paikalle ilmaantuneen Predatorin kuvaa.
Kapinalliset yllättävät pohjoisesta!
Erikoisjoukot saapuvat.
Scimitarin matkan pää.
Abrams ilmaantuu kadun päähän.
Erikoisjoukot valmistautuvat hyökkämään taloon.
Näkymää katolta.
Scimitarin surma.
Nouto-osasto saapuu...
... ja saa tulta vastaansa.
Abrams! 
Kuumeinen evakuointi käynnissä.
Viimeinen ryhmä hölkkää pois tankin suojatessa. -93 piti juosta ilman tankkeja1
Nouto-osaston johtaja luo viimeisen silmäyksen kadulle, ennen poistumistaan. Tilanne on ohi!
Pitkästä aikaa Force on Forcea! Hyvä peli mukavassa seurassa, hyvää fiilistelyä ja sopivaa tilanteiden pelaamista. Pisteet laskettiin vasta pelin jälkeen, ja lopulta kapinalliset saivat marginaalisen voiton. Oikein miellyttävä pelisessio, ensi kuussa jatketaan!

tiistai 4. helmikuuta 2014

N&T Talvisota - kuvaraportti

Ensimmäinen Nopat & Taktikka ry:n suuri talviturnaus on onnistuneesti takana. Ajatus toteuttaa suuri figupeliturnaus tasapainottamaan Ropeconin kesätarjontaa, nousi esille Noppien syyskokouksessa, jonka jälkeen asia eteni tehokkaasti puheenjohtajamme vahvassa ohjauksessa, ja realisoitui hienosti viime viikonlopun turnauksena. Nyt pääkaupunkiseudula on talvikautenakin yksi iso, jonka pelaajat voivat merkitä kalenteriinsa.

Reilut yhdeksänkymmentä figupelaajaa kokoontui Niittykumpuun mittelemään paremuudesta Warhammer Fantasy Battlessa, Warhammer 40K:ssa ja Warmachinessa, siis skenen suosituimmissa peleissä. Kaksipäiväisessä turnauksessa pelattiin aamusta iltaan. Lopulta turnauksen voittajat palkittiin hienoilla lahjakortti ja tavarapalkinnoilla. Varsinaisen "kilpapelaamisen" ohella armeijoiden joukosta valittiin parhaiten maalatut kokonaisuudet.

Oma panokseni turnauksessa oli toimia maalaustuomarina, ja valita yhdessä turnaustoimitsijoiden kanssa kunkin pelisysteemin hienoimmin maalatut armeijat, ja koko turnauksen paras maalaustyö. Aluksi homma tuntui kivalta, mutta kun turnaus alkoi, paljastui tehtävän vaativuus. Piti poimia miltei sadan erilaisen ja hyvin maalatun armeijan joukosta paras. Kävi kateeeksi kisatuomareita, sillä he selvisivät vain pistelaskulla, tai no ei ihan, sillä tasapisteisiin päätyneiden nelkkarikenraalien paremmuus jouduttiin ratkaisemaan talvisota-aiheisella tietokilpailulla. Turnauksen tulokset löytyvät Sotavasarasta, joten niitä en tässä toista.

Maalaukisan tuomaroinnista ja armeijoista kirjotan erillisen jutun, mutta tässä alkuun kuvaraporttia Talvisodan kähinöistä.
Ensimmäiset pelit käynnistyvät lauantaiaamuna, jännitystä ilmassa...
Käydään läpi listoja ja sovitaan miten maastot pelataan.
Deployment vaatii keskittymistä.
Warhammer Fantasypöydät täyttyvät hienoista figuista.
High Elffien loistoa!
Dark Elffien nostalgiaa.
Kääpiöiden komeutta.
Upeita tulevaisuuden sotakoneita.
Laumoittain.
Turnauksen hauskin idea ja huvittavin kokonaisuus!
Pelaaminen on hauskaa!
Taistelut ovat käynnistyneet.
Warmachine pelit täydessä vauhdissa.
Masiinassa on todella näyttäviä armeijoita.
Casterit ja joukot kohtaavat.
Hieno goblinkatapultti.
Joku saa kohta kivestä!
Sunnuntaiaamun ensimmäiset pelit alkamassa, näkyykö jo väsymys?
Keskittyminen ei herpaannu, nyt pelataan ratkaisuista.
Mainiosta maalattu masiina-kolossaali.
Erittäin upeasti free hand -tekniikalla maalattu taistelukone.
Turnauksesta jäi mukava fiilis ja varmuus siitä, että ensivuonna jatketaan samalla otteella. Muutamaa korjattavaa kohtaa lukuunottamatta, koko turnaus rullasi hyvin. Hyvällä porukalla hommat saatiin järjestymään sujuvasti, ja toivonkin pelaajien jakavan saman fiiliksen. Kiitos Kallelle ja turnaustiimille sekä ennen muuta pelaajille, jotka tämän itse asiassa tekivät!

Kuten mainittu, maalauskisan fiiliksiin ja kuviin palataan seuraavassa jutussa.