Force on Force - Wilson's wadi

Force on Forcea koko viikonloppu! Saimme vihdoin toteutettua reilut puoli vuotta suunnitellun peliviikonlopun, jonka aikana pelasimme kampanjan Force on Forcea. Kampanja oli mainion modernista wargamingista blogaavan Donoghin suunnittelema ja siinä oli kaikkiaan yhdeksän toisiaan seuraavaa peliä, joilla oli aina pieni vaikutus seuraavaan, riippuen siitä kumpi pelin voitti.

Koko kampanja tapahtui pienessä aavikkokaupungissa, jonka eri osissa yksittäiset tehtävät suoritettiin, eli käytössämme oli kolme metriä pitkä ja puolitoista metriä leveä pelipöytä, jolle ennen kampanjan alkua rakennettiin kaupunki taloineen ja peltoineen. Toinen hauska piirre oli, se että kampanja eteni ensimmäisen päivän aamusta kolmannen päivän iltaan kronologisessa järjestyksessä, ja tämä tavallaan sitoi erilliset pelit mainiosta toisiinsa ja loi mukavan tuntuisen jatkumon taistelujen etenemiseen. Kolmas kampanjan mainio piirre oli se, että liittouman pelaaja saa käytöönsä joukkueellisen sotilaita, joilla koko kampanja on sitten mentävä läpi, eli kuolleet ja vakavasti haavoittuneena evakuoidut sotilaat eivät ole käytössä kampanjan jatkuessa. Tämäkin luo omalla tavalla realismia ja edellyttää liittouman komentajalta tiettyä varovaisuutta johtaessaan joukkojaan. Kapinalliset tietenkin saavat vahvistuksia kaiken aikaa.

Ohessa tarinaa operaation kulusta ja kuvia taistelun tuoksinnasta.

Satelite feed on AO.

Wilson's wadi - kolmen päivän taistelu kaupungin rauhoittamiseksi

Ensimmäinen päivä aamu - Pelastakaa luutnantti Wilson

Ensimmäinen taistelupäivä käynnistyi kriisitunnelmissa, kun tähystämään lähtenyt joukkueen luutnantti ja häntä suojaava korpraali saivat ilmeisesti osuman läheisellä kukkulla. Liittouman johto lähetti ryhmän jalkaväkeä ja lääkintämiehen noutamaan sotilasparat. Britit etenenivät nopeasti oletettavasti haavoittuneiden sotilaiden luo, ja yllätykseksi heidät löydettiin hyvissä voimissa olevina suojaisasta paikasta. Ensimmäisessä taistelussa Britit hallitsivat AO:ta tulellaan ja kapinalliset joutuivat useimmiten vetäytymään kontaktista. Kontakti päättyi Brittien selvään voittoon, mutta ilman tappioita eivät Briti selvinneet, vaan yksi sotilas kaatui ja kaksi haavoittui niin vakavasti, että heidät piti evakuoida taistelualueelta.

Ensimmäinen päivä iltapäivä - sieltä ne tulevat!

Juuri kun joukkue sai hoidettua Wilsonin ja korpraalin noudon, sille tuli tiedustelun ilmoitus, siitä että joukko kapinallisia lähestyi toisen ryhmän valvomaa vanhaa muistomerkkiä ja markkinapaikkaa, joten Britit asettuivat asemiin puolustamaan tärkeitä maastokohteita ja estämään kapinallisten selvästi havaittavaa piiritysyritystä. Kapinallisten hyökkäys oli sen verran rajua, että Britit joutuivat vetäytymään  yhteen puolustusasemaan, ja jättämään muut puolustusasemat. Joukkueen johto ilmoitti pääesikuntaan tilanteen ja esikunta päätti lähettää QRF:n apuun, ja läheinen merijalkaväen partio liittyi tukemaan Brittien taistelua, mutta tämäkään ei kunnolla riittänyt heittämään kapinallisia pakosalle, vaan he painoivat edeleen raivokkasti päälle. Tämä taistelu oli Birttien marginaalinen voitto, ja samalla syntyi lisää tappioita. Jälleen yksi kuollut ja peräti kolme evakuioitavaa sotilasta. Joukkueenjohdon huoli kasvoi entisestään...

Ensimmäisen päivän ilta - hiljentäkää heitin!

Illalla Brittien asemat saivat niskaansa häiritsevää heitintulta, ja joukkueenjohtaja lähetti kaksi ryhmää jalkaväkeä ja konekivääriryhmän etsimään ja hiljentämään heittimen. Ryhmät aloittivat varovaisen etenemisen kohti kukkuloita, joiden siimeksessä heittimen epäiltiin olevan. Eteneminen pysähtyi miltei lähtökuoppiinsa, koska kapinalliset avasivat aggressiivisen tulen kohti Brittiryhmiä, jotka lisätappioiden pelossa alkoivat edetä erittäin varovasti yrittäen kiertää kapinallisten sivustaan. Tämä järkevä taktiikka johti siihen, että aika heittimen löytämiseksi ei riittänyt. Näin ollen, pimeä ehti laskeutua toiminta-alueelle, ja joukot kutsuttiin takaisin. Ilmeisesti kapinallisetkin olivat saaneet tarpeekseen, koska heitin hiljeni yön tultua. Ensimmäisen päivän viimeinen yhteenotto ei tuottanut kummallekaan puolelle voittoa.

Intel feed - UAV kuvaa aavikkokaupungista ennen taistelua.

More intel feed...

Britit etenevät varovasti maissipellon viertä.

Kapinallistähystäjä.

Kapinalliset avaavat tulen pensikon suojasta.

Toinen päivä aamu- Tukijoukkoja tulossa!

Siviilivirkamiehiä autonsa vieressä.

Yön aikana esikunta ilmoitti Briteille lähettävänsä joukkueelle tueksi amerikkalaisen jalkaväkiryhmän, räjähdeupseerin ja tarkka-ampujan. Nämä olisivat odotettavissa heti auringon noustessa. Tukijoukko saapuikin idän suunnasta tietä pitkin Stryker -panssariautossa. Tukijoukon edetessä tietä pitkin kapinalliset onnistuivat laukaisemaan kaksi IED:ta, jotka vauroittivat Strykeria ja pysäyttivtä vaunun tien varteen. Jalkaväki jalkautui vaunusta ja hyökkäsi läheisellä kukullalla olevan kapinallissolun kimppuun tuhoten se nopeasti. Nyt "foot mobileiksi" muuttuneet tukijoukot aloittivat vaarallisen etenemisen kohti Brittein etuvartioasemaa. Ilman vaunua homma eteni aika lailla hitaasti ja samalla ryhmä alkoi saada osumia joka suunnasta ampuvien kapinalliseten tulesta. Vaikka jenkit osoittivatkin tulivoimaa ja ilmiömäistä osumatarkkuutta, kaksi jenkkiä menetettiin etenemisen aikana.  Taistelu päättyi selvään kapinallisetn voittoon, koska amerikkalaiset vahvistukset eivät päässeet kohteeseen, vaan joutuivat vetäytymään ottamaan uutta vauhtia. Ainoa valopilkku liittoumalle oli yhden kapinallisjohtajan menehtyminen tulitaistelussa jenkkien kanssa.

Brittien tuliryhmä etenee talon suojassa.

Kapinallisjohtaja soittaa ohjeita heitinmeihille kännykällä. 

Toinen päivä iltapäivä - vapauttakaa vanhukset!


Puolen päivän aikaan joukkueenjohto sai tiedustelulta ilmoituksen kiirreellisestä tehtävästä. Neljä ystävällismielistä kylänvanhinta oli joutunut kapinallisten vangiksi ja tiedustelulla oli vahva epäilys, että heitä kuulusteltaisiin iltapävän aikana. Tämä oli estettävä ja vanhukset olisi vapautettava, ja koska joukkue oli alueella, tehtävä lankesi heille. Joukkueenjohtaja tosin ilmoitti, joukkueensa olevan vaarallisen alimiehitetty, mutta aika oli kriittinen, joten Britit pääsivät hommiin. Jalkaväkiryhmä, lääkintämies ja tarkka-ampujaryhmä aloittivat tehtävän paikallisen oppaan avustamana. Tehtävä eteni suunnitelman mukaan ja hyvin. Tarkka-ampujien suojaaman puoliryhmä eteni tehokkaasti taloille, joissa vanhuksia epäiltiin pidettävän ja saikin nopeasti yhden vapautettua, ja sitten tilanne muuttui. Havaittuaan vapautusyrityksen, kapinalliset aloittivat hurjan hyökkäyksen, joka pysäytti Brittien palastustehtävän. Brittien ryhmänjohtaja arveli toimiensa häirinneen kapinallisten kuulusteluyritystä ja  päätti keskeyttää operaation tappioiden pelossa. Hän oli väärässä, kapinalliset saivat kolmelta vanhukselta arvokasta tietoa ja operaatio päättyi Britten tappioon.

Toinen päivä ilta - aggressiivinen tiedustelu.

Konekivääriryhmä tähystää.

Toisen taistelupäivän iltana joukkuenjohtaja päätti toteuttaa aggressiivisen tiedustelun lähialueille ennen yön laskeutumista. Kaksi ryhmää lähetettiin hoitamaan tehtävää ja juuri kun he etenivät  kylässä, heille tuli ilmoitus erikoisjoukkojen ryhmästä, joka oli saapunut alueella ja oli valmiina avustamaan Brittejä ennen yön laskeutumista. Mahtoiko tämä tieto nostaa mielialaa, sillä Briti onnistuivat aiheuttamaa kapinallisille mittavia tappioita, ja operaatio päättyikin Brittien selkeään voittoon. Erikoisjoukkojen ryhmä nappasi vangiksi vielä yhden kapinallisjohtajan, joten operaatio oli enemmän kuin onnistunut.

Jälleen edetään pellon suojisssa. Ystäväni Pekan mainiosti maalaamia Brittejä.

Stryker saanut osuman ja kapinallisetn teknikaali huristaa paikalle raskaine konekivääreineen.

Erikoisjoukot vangitsevat kapinallisjohtajan.

Kolmas päivä aamu - Skuuppi!

Kolmas operaatiopäivä alkoi kummallisissa merkeissä, koska operaatioalueelle saapui television kameraryhmä turvamiesten saattamana. Tieto meneillään olevista taisteluista oli kantautunut toimittajien korviin ja kameraryhmä kulki kylässä ympäriinsä ottaen haastatteluja siviileiltä. Kapinalliset saivat asiasta myös vihiä, ja aloitivat oman mediaoperaation hyökäten Brittien vartioasemaan pyrkien saamaan tappioita Briteille, niin että se tallentuisi uutisfilmille. Näin käytiin lyhyt tulitastelu Brittien vartioaseman ja kapinalliset välillä kameraryhmän kuvatessa kaiken aikaa. Murheita tulikin, yksi Britti kaatui saatuaan vakavan osuman kapinalliset tulituksesta, kahakka päättyi nopeasti ja kukaan ei oikeastaan voittanut, mutta kameraryhmä sai hyvää käyttömateriaalia kansainväliseen uutisjakeluun.

Kolmas päivä iltapäivä - Lisää vahvistuksia.


Koska Britit olivat kärsineet raskaat tappiot operaation aikana, esikunta lähetti amerikkalaisen Stryker -prikaatin joukot vapauttamaan Britit taisteluista. Tällä kertaa matkaan lähti kaksi jalkaväkiryhmää kahdessa Strykerissa ja yhdessä Humveessa. Kuten odotettavissa oli, joutui tämäkin joukko väijytykseen tiellä, ja tietä edennyt kolonna pysäytettiin juuri kun se oli saapunut kylä liepeille. Toisena ajanut Stryker sai osuman IED:sta ja kohta saman kohtalon koki kolonnaa johtanut Humvee. Kahden ajoneuvon jouduttua toimintakyvyttömäksi. Tästä kehkeytyi jalkaväkitaistelu kylän laidalla, jossa amerikkaliset pyrkivät etenemään Brittien asemiin taistellen tietään läpi kapinallisten tulen. Kapinalliset saivat mittavia tappioita ja lopulta taistelu kääntyikin marginaalisesti liittouman voittoon. Tosin kaikki kolme ajoneuvoa menetettiin kiivaassa RPG tulessa.

Kolmas päivä ilta - Teurastamo.

Kolmannen päivän ilta oli Briteille kaiketi pahin koko operaation aikana. Amerikkalaisten vapautusryhmää ja noutokoptereita odottava joukkueenjohto asetti kaikki jäljellä olevat Britit asemiin pieneen hotelliin. Hotellista muodostui viimeinen puolutusasema, jossa käytiin koko kolmepäiväisen operaation kiivaimmat tulitaistelut ja kohtalokkaimmat hetket. Nopeasti asemiin asettumisen jälkeen, Briti havaitsivat olevansa piiritettyinä. Kapinalliset hyökkäsivät kaikista suunnista ja aluksi Brittien tuli piti vihollisen loitolla. Tilanne alkoi vähitellen kääntyä, ja lopulta kapinalliset saivat tuekseen hyvin koulutetun tarkka-ampujaryhmän, joka aiheutti tappioita tarkalla tulellaan. Kapinalliset etenivät vääjäämättä lähemmäs ja lähemmäs hotellia, aiheuttaen Briteille tasaisesti tappioita. Lopulta kapinallisten rohkeus riitti viimeiseen hurjaan hyökkäykseen, ja lopulta hotellia puolusti vain muutama taistelukykyinen sitkeä Britti. Kapinalliset eivät kuitenkaan onnistuneet murtamaan hotellin puolustusta, vaan Britit säilyttivät asemansa, mutta kovalla hinnalla. Viimeiset Britit odottivat yön laskeutumista ja kuulivat samalla helikopterien äänen,  kolmen päivän raskas operaatio oli ohi...

Kuvausryhmä tekee juttua taistelualueelta.

Britit jalkautuvat Strykerista.

Kapinalliset tuliasemassa, taustalla palaa auto.

Hummeri saanut osuman moottoriin.

Jenkit etenevät suojaamaan kolonnaa.

Kapinalliset etenevät rakennusten suojassa.

Hotelli, johon Britit linnoittautuivat.

Britit asemissa toisen kerroksen ikkunoissa.

Ryhmänjohtaja ohjaa tulta hotellin takaovella, molemmat kuvan sotilaat haavoittuivat.

Koko kolmen päivän operaatio päättyi lopulta ratkaisemattomana, kumpikaan puoli ei voittanut selkeästi. Operaatiota voitaneen pitää Briteille epäonnistuneena, siksi että he kokivat epätavallisen kovia tappioita eivätkä onnistuneet tehtävissään odotetulla tavalla. Merkittäviä onnistumisia olivat kylänvanhimman vapauttaminen ja korkean kapinallisjohtajan vangitseminen. Kapinalliset olivat lopulta henkisiä voittajia, koska tämä Brittijoukko ei aivan heti olisi kyvykäs palaamaan rintamalle.

Erikoisjoukkot käskyttävät kapinallisjohtajaa antautumaan!

Kerrassaan mainio Force on Force kampanja. Pelasimme kampanjan reaaliajassa perjantaina aloitimme ensimmäisen pävän aamusta ja sen jälkeen pelasimme kolme peliä päivässä edeten samaan kronologiseen tahtiin kampanjan kanssa. Taistelujen jälkeen istuimme iltaa grillaten ja nauttien virvokkeita - teemalla beer & BBQ -  keskustellen samalla aiheeseen liittyvistä asioista. Yksi parhaista Force on Force kokemuksista tähän asti!