Black Powder - Teugen - Hausen 1809

Teugen - Hausen oli marraskuussa alkaneen Tonava -kampanjamme toinen peli, jossa metsäisellä harjanteella toisensa kohtasivat Ranskan ja Itävallan joukot. Itävalta oli aloittanut ylltäyshyökkäyksellä tunkeutumisen Baijeriin, ja samalla sodan Ranskaa vastaan, mikä oli saanut Ranskan tilapäiseen sekaannuksen tilaan. Teugen - Hausenin taistelu syntyi, kun marsalkka Davout määräsi oman armeijansa marssimaan länteen, pyrkien yhdistämään sen Ranskan pääjoukkoihin. Ikävä kyllä Itävallan kolmas, Hohenzollerin armeijakunta, oli marssivien ranskalaisten tiellä. Tästä syntyi tilanne, jossa Itävallan armeijakunta muodosti tiesulun metsätielle Teugenin ja Hausenin kylien väliselle harjanteelle, joka Ranskan oli määrä ylittää. Ranskan etenevää kärkeä johti kenraali St. Hillaire, jota vastassa oli kenraali Hohenzollern. Taistelu kulki historiallisesti, niin että molemmilla osapuolilla oli aluksi vain osa joukoista taistelualueella, ja lisää joukkoja liittyi taistelun kuluessa mukaan, sitä mukaa kun saapuivat paikalle.

Alkuasetelmat

 Itävallan joukot sijoituivat metsäiselle harjanteelle tien molemmille puolille, pääjoukon asettuessa tien vasemmalle sivulle (ranskalaisten näkökulmasta). Tielle jäi vahva tykistöpatteri, joka asemistaan hallitsi hyvin koko harjanteen reunaa, ja patterin takana odotteli pieni husaariyksikkö tilanteen kehittymistä.

Ranska puolestaan eteni pienen kukkulan suojassa kolonnissa kohti harjannetta. Ranskan vahvistusket kiiruhtivat eteenpäin saadakseen lisää voimaa kohta alkavaan hyökkäykseen. Myös Itävalta kiirehti eteenpäin, sillä harjanteelle olisi saatava nopeasti lisää joukkoja Ranskan veteraanien pysäyttämiseksi. Kenraali St. Hillairea hieman huolestutti oman kevyen ratsuväen puutuminen.

Hyökkäyksen valmistelu

Ranskan komentajat käskyttivät molemmat ensin paikalle tulleet prikaatit ylittämään pienen kukkulan, jonka takaa avautuisi näkymän tavoitteena olevalle harjanteelle. Jostain syystä Ranskan joukot olivat hitaita reagoimaan käskyihin ja vain toinen prikaati pääsi vaivoin määrätyyn pisteeseen, toisen jäädessä pohtimaan saamiaan määräyksiä tarkemmin. St. Hillaire ratsasti esikuntineen pienelle kukkulalle tähystämään.


Itävalta pysyi paikallaan odotellen, ja reservistä tulevat joukot kiiruhtivat eteenpäin parhaalla mahdollisella tavalla.

Vihdoin Ranska sai ensimmäiset prikaatit ylittämään harjanteen, ja heti niiden kintereillä saapui uusi prikaati, jonka kenraali määräsi ohittamaan pienen kukkulan vasemmalta puolelta, ja etenemään kohti harjanteen vasenta laitaa kohti harjanteella olevia itävallan pataljoonia. Alun viivyttely, osoittautuikin onnekkaaksi, sillä nyt Ranskalla oli jo varteenotettava hyökkäysvoima valmiina.

Itävalta säilytti edelleen asemansa rauhallisesti ja vain odotteli lisäjoukkoja Hausenin suunnasta. Ensimmäiset harjanteen saavuttaneet Itävallan reservit olivat landwehr joukkoja harmaissa univormuissaa. Itävallan voimakkaammat osastot olivat vielä matkalla.

Kukkulan ylittämisen jälkeen Ranska alkoi vähitellen levittää prikaatejaan työntäen vasemman sivun voimakkaammin eteen, oikean sivustan jäädessä passiivisemmin vain varmistamaan tien oikeaa puolta. Tässä vaiheessa ranskalainen komentaja ei ollut vielä lopullisesti ratkaissut hyökkäysjärjestystä, mutta aikaa ei ollut hukattavaksi, sillä jokainen menetetty hetki toisi vain lisää itavaltalaisia harjanteelle.

Kuin vahvistuksena tälle, vahva itävaltalais -prikaati saavutti harjanteen ja alkoi asettaa toista puolustuslinjaa metsään.

Kun Ranskan reservistä saapui vielä kaksi kevyen jalkaväen eliittiyksikköä, niin silloin St. Hillaire teki lopullisen päätöksen. Hyökkäys tehtäisiin vasemman kautta, yhdeksän patajoonan voimalla. Oikealle hän jättäisi vain yhden kevyen jalkaväen prikaatin, minkä olisi määrä häiritä ja sitoa vastustajan joukkoja, ja pitää ne pois päähyökkäyksen puolustuksesta.

Tässä vaiheessa näytti siltä, että Itävalta odotti edelleen koko rintaman hyökkäystä, sillä puolustusta vahvistettiin tasaisesti tien molemmilla puolilla.

Ranska hyökkää

Kuten oli suunniteltu, Ranska hyökkäsi kärkiprikaatin voimin itävallan linjaan, joka odotti harajanteella. Kaksi muuta ranskalaista prikaatia siirtyi hyökkääjien takana, valmiina tukemaan tai jatkamaan hyökkäystä. Kevyt jalkaväki eteni äärimmäisenä vasemmalla, valmiina joko tukemaan hyökkäystä tai kiertämään Itävallan linjan sivulle, jos tilanne antaisi siihen mahdollisuuden. Toistaiseksi Ranska piti vielä tiellä olevan joukkonsa vahvana, uhaten myös rintaman keskustaa, vaikka hyökkäys kohti tykkipattereita ei olisi ollut järkevää.

Ranskan ylipäällikölle oli aivan selvää, että ensimmäisenä hyökännyt prikaati tulisi kuluttamaan voimansa vahvan puolustajien tuleen ja rinteen kapuamiseen, joten takana tulevan prikaatin olisi jatkettava heti kun ensimmäisen hyökkäys horjuisi.

Itävalta sai edelleen lisää joukkoja harjanteella, ja järjesteli niitä toiseen linjaa ensimmäisen taakse. Tässä vaiheessa myös Itävallan Husaarit aloittivat, ja hyökkäsivät kohti Ranskan jalkaväkeä   rintaman keskustassa. Jalkaväki muodosti neliön ja koko prikaati juuttui paikalleen ratsuväen uhan alla. Ilman omaa kevyttä ratsuväkeä, Ranska vain joutuisi reagoimaan husaarien operointiin voimatta estää sitä tehokkaasti.

Ankara taistelu harjanteesta

Ensimmäisen prikaatin hyökkäys saavutti vaivoin harjanteen laen, ja niissä asemissa taisteltiin jonkin aikaa, Itävallan pitäessä puolensa sitkeästi. Taistelun tssä vaiheessa ratkaisevia murtumisia ei tapahtunut, vaan harjanteen vasemmalla puolella taistelua vain jatkettiin.

Ranskan ylipäällikkö siirsi tässä vaiheessa tiellä olleen prikaatin myös vasemmalle, varmistaakseen riiittävän voiman myös hyökkäyksen toiselle puolelle. Ranskan oikealla sivustalla kevyen jalkaväen prikaati asettui skimirh -muotoon ja aloitti tulitaistelun Itävallan Grenzer pataljoonan ja tykistöpatterin kanssa. Tästä oli tuleva pitkä ja verinen laukausten vaihto.

Tien oikealla puollella ratsastavat husaarit pitivät jalkaväkeä neliöissä ja saivat paljon huomiota musketin kuulien muodossa, mutta kuin ihmeen kaupalla selvisivät tulituksesta.

Itävallan vastahyökkäykset ja ratkaisu

Ranska sai edettyä askel askeleelta taistellessaan harjanteella, ja Itävallan ylipäällikkö päätti kääntää tilanteen ja aloitti sarjan vastahyökkäyksiä Ranskan joukkoihin. Ilmeisesti ranskalaisten kuviteltiin olevan jo väsyneitä hyökkäyksestä,  mutta toisin kävi. Ranska löikin takaisin, ja taistelun huippukohdassa Itävalta menetti monta pataljoonaa kun vastahyökkäys ei onnistunut odotetulla tavalla. Itävallan kulutettua suuren osan reserveistään noissa vastahyökkäyksissä, oli jälleen Ranskan vuoro iskeä. Ratkaisevat Ranskan hyökkäykset mursivat vähitellen Itävallan joukot ja lyötyjen prikaatien rippeet alkoivat vetäytyä pois linjasta, kohti parempaa huomista.

Ranska oli saanut harjanteen, ihme kyllä, kohtuullisen pienin tappioin. Tie Hauseniin oli auki!

Tämä taistelu meni aivan historiallisen esikuvansa mukaisesti. Antti oli rakentanut pelistä hienon tasaisen asetelman, joten taistelu oli mielenkiintoinen aina viimeiselle kierrokselle asti. Peli oli paljon tasaisempi, kuin lopputulos antaisi olettaa, hyvä taisto!

Tässä vielä hieman tunnelmakuvia linjasta ja sen takaa.

Itävallan joukot valmistautuvat kohtaamaan ranskan hyökkäyksen.

Itävallan reservit marssilla harjanteelle.

Ranska rakentaa hyökkäystään, vasenta sivustaa vahvistetaan.

Kaunis valkoinen univormu hohtaa metsäisellä harjanteella.

Grenzer joukot Itävallan oikella sivustalla.

Lopun alkua, Ranska vahvasti harjanteella.

Kevyt jalkaväki tulitaistelussa, tät joukko tuhoutui näille paikkeille.

Husaarit kuisaavat jalkaväkeä ratsastellen ympäriinsä.

St. Hillaire neuvottelee Aidensa kanssa ennen hyökkäystä.

Tonava -kampanjamme toinen peli oli hauska kuten oikeastaan Black Powder pelit miltei aina. Jatkamme kampanjaa tammikuussa, jolloin vuorossa on Landshut, ja sen jälkeen suurempi Eckmühl.