torstai 29. toukokuuta 2014

Bolt Action - Canadian Infantry

Bolt Action miniatyyrien kokoelma laajeni, kun löysin hyllystä ihan toisiin tarkoituksiin hankitut Warlordin britit. Nyt WW 2 hiitti sain kasamaan jäljellä olevat, joita lopulta siunaantui yksi täysi kymmenen miehen ryhmä, ja joitakin hajakappaleita. Itse en varmaa tätä sarjaa kasvata, ainakaan ihan heti, mutta ne saavat toimia pelikaverini Brittien tukena. Warlordin minatyyrit ovat mukavan tarkkoja ja yksityiskohtaisia, ja siksi mukavia maalattavia.

Lisäksi "entisöin" joskus aikanaan Hamburger Tactican kirpparilta napatun 37mm saksalaisen Flakin, sekin ehti jo kentälle tällä viikolla.

Kanadalaista jalkaväkeä Normandiassa.
Kessu ja Bren -tiimi lähikuvassa.
Kiväärimiehiä.
Luutnantti komentoryhmineen.
37mm Flak
Sama toiselta puolelta ;-)
Reilun kymmenen vuoden tauon jälkeen, on mukava palata WW2 "skeneen", jotenkin nostalgista. Tästä teemastahan tämä kaikki aikanaan alkoi.

maanantai 26. toukokuuta 2014

WH 40K - Kevätauringon Apocalypse

Helteisen viikonlopun sunnuntain aamuna (aikaisin), tuttu Apocalypsekenraalien joukko kokoontui Noppakerholle käymään jo perinteeksi muodostuneen 24 000 pisteen Apo -pelin. Kullakin komentajalla oli komennossaan 6000 pisteen armeija, ja toisiaan vastaan asettuivat kaartista, Mariineista ja Imperial Knighteista koostuvat Imperiumin yhdistyneet voimat. Heidän vastustajansa tässä taistelussa oli Xenomorfien liittouma, joka koostui Eldarien muinaisesta kansasta ja brutaaleista örkeistä. Skenario oli jälleen hauskaksi todettu Crossroads of death, jossa on ns. "härödeplo".

Imperiumi onnistui viemään taistelun aloitteen, ja sen jälkeinen ensi-isku on kohtuullisen kova ja vaikuttava, mutta siihen Imperiumin voittokulkussitten katkesikin. Xenomorfit veivät taistelua halliten sekä taistelua että yhtä lukuunottamatta kaikkia objektiiveja. ja Imperiumi lähinnä syötti miehiään teuraaksi. Jokainen Imperiumin yritys saada aloite negatoitiin tehokkaasti, ja lopulta koko taistelu katsottiin hävityksi ennätyksellisen nopeasti, kolmannella pelikierroksella. Päivä ei todellakaan ollut Imperiumin.

Ohessa hieman kuvia taistelun tiimellyksestä.
Imperiumin lähtöasemia raunioissa.
Imperial Fists asemissa.
Veteraani kessu käskyttää...
Xenojen huipputehokasta sotakalustoa.
Täysin pitelemätön Nob biker lautta.
Eldarien koneet väijyvät.
Storm Lord ja Vulcan megabolter
Blood Angels ja terässiivet
Terminaattori ottaa ärkki kannun tähtäimeen.
Imperial Navy hyökkää.
Cadian veteraaneja matkalla kohteelle, jäi matka kesken.
Krottien sotateknologiaa - tankki.
Eldar Lynx, lentävä tykki.
Nopea ja hieman laimeaksi jäänyt peli, sillä Xenojen jotkut uniti vain olivat käytännössä kuolemattomia, ja toisaalta tuhosivat kaiken mihin koskivat. Joten välillä aika yksipuolista ottelua. Lisäksi uudet D-ase säännöt tekivät ennen niin pelätystä Destroyerista aika kehnon, mutta kalliin aseen. Joskus nuo sääntömuutokset tuntuvat aika omituisilta?

Mutta toisaalta, hienoja malleja ja figuja ja ainahan se on hauskaa pelata suurilla armeijoilla!

Kohti seuraavaa Apoa!

keskiviikko 21. toukokuuta 2014

Bolt Action - Para action!

Bolt Action pelailumme jatkui kerholla, ja tällä kertaa yhteen ottivat saksalaiset ja brittiläiset
laskuvarjojoukot, kyseessä oli siis valiosotilaiden kohtaaminen.

Skenarioksi nappasimme sääntökirjasta kohteen puolustus-skenarion, "hold at all cost",  joka taisi itse asiassa olla sama kuin edelliselläkin kerralla. Mutta se ei haitannut, koska edelleenkin tarkoitus oli tutustua peliin ja sääntöihin, ei niinkään pelata voitosta. Edelllisestä kerrasta viisastuneena, maaston määrää lisättiin paljon, ja se lisäsi liikettä ja toi mielenkiintoa peliin, puhumattakaan maaston visuaalisesta vaikutuksesta.

Joukot asetettiin lähtöasemiin, ja osa saksalaisista jäi reserviin, ja saapuisivat vasta myöhemmässä
vaiheessa taistelualueelle. Kohteena oli pöydän keskellä oleva talo, joka molempien osapuolten oli määrä vallata, ja pitää. Taistelun alussa molemmat joukot etenivät varovasti kohti taloa, ja brittien tarkka-ampuja hätyytteli eteneviä saksalaisia ikävästi.  Viivytyksistä huolimatta saksalaiset onnistuivat livahtamaan kohderakennukseen ensin. Mutta heti sinne tunkeuduttuaan, ryhmä saksalaisia laskuvarjosotilaita joutui ankaraan brittien tuleen, mitä jatkui useiden kierrosten ajan. Vaikka viereisen talon vallannut ryhmä yritti tukea tovereitaan, kärsi kohdarakennuksen vallannut ryhmä suuret tappiot. Lopulta lähietäisyydeltä rynnäköinyt brittien laskuvarjoryhmä tuhosi heidät, ja otti rakennuksen haltuunsa. Loppu taistelusta olikin vain saksalaisten yritystä säilyä hengissä, sillä britit olivat vahvasti kohteessa. Taistelu meni tällä kertaa selvästi "Red Devil´seille.

Vielä rauhallinen kylä siellä jossain ja kohderakennukset.
Britti parat etenevät varovasti.
Brittien tykistön tulenjohtaja suojamiehineen.
Saksalaiset ryhmät etenevät hedgerow´n suojissa kylään.
Raskaasti aseistettu sakasalaisryhmä.
Lääkintämies ryhmineen seuraa taistelevaa joukkoa.
Britit valmistautuvat rynnäköimään kohteelle.
Sniper, joka kiusasi vihollista koko pelin ajan.
Toinen Bolt Action peli, ja nyt jo paljon jäsentyneempi kokemus. Tästä pelistä jäi ihan mukava tunnelma, ja vaikka edelleen pelissä on joitain hassuja piirteitä - se lähitaistelun kuolettavuus, ym.- niin silti jäi tunne, että tätä on pelattava lisää. Kunhan nyt reilut kymmenen peliä on takana, niin sitten voi oikeastaan lausua pelistä jotain perustellummin.

Edelleen pidän Boltin yksinkertaisuudesta ja nopeatempisuudesta, joka tuo sujuvan pelikokemuksen. Erityisen realistinen (mitä se nyt sitten tarkoittaakaan) tämä peli ei ole, mutta hauska tapa liikutella nättejä miniatyyrejä pöydällä, ja samalla fiillistellä toisen maailmansodan taisteluita, ja sehän se itse asiassa tässä se tärkein juttu onkin!


Tätä jatketaan...




sunnuntai 18. toukokuuta 2014

Black Powder - Aspern - Essling 1809

Tonava kampanjamme sai tänään jatkoa, kirjaimellisesti Tonavan rannoilla, kun pelasimme Aspern-Esslingin taistelun. Alkutilanteessa Ranskan armeijan osa oli ylittänyt Tonavan Lobaun saaren kohdalta lähellä Wienin kaupunkia, ja linnoitti asemiaan Aspernin ja Esslingin kylissä suojatakseen lopun Ranskan armeijan joen ylitystä. Tonavan ylitys oli hankalaa keväisten tulvien vuoksi, joten ranskalaiset joukot ylittivät jokea hitaasti tilapäisten ponttoonisiltojen kautta. Itävalta puolestaan sai hyvän mahdollisuuden lyödä vajaalukuinen vihollinen kesken ylityspuuhien,  joten Arkkiherttuan johdolla Itävallan joukot kävivät hyökkäykseen.

Taistelu keskittyi kahden kaupungin, tai pikemmin kylän, Aspernin ja Esslingin ympärille, koska ne muodostivat luonnollisen puolustusaseman ja esteen hyökätä suoraan ylittävien ranskalaisjoukkojen kimppuun joen rannassa. Kylät olisi siis vallatava tavalla tai toisella, jolloin ylitys muodostuisi Ranskalle puolestaan mahdottomaksi. Ongelma kylien valtauksessa vain oli, se että Ranska oli edellisten päivien aikana linnoittanut niitä, vieden niihin joukkoja. Lähtötilanteessa Itävalta aloittaisi hyökkäyksen kahdella rintamalla, Aspernin ympärillä, ja toisaalta Esslingissä.

Ranska oli sijoittanut joukkonsa molempien kylien puoluastukseen, niin että molempia kyliä puolusti suunnilleen armeijakunnan vahvuinen joukko. Voimakkaan raskaan ratsuväen Ranska oli sijoittanut kylien väliselle alueelle reserviin. Samoin Itävallan ratsuväki oli kylien välisellä alueella, aivan kuin peilikuvana vihollisestaan.

Hiller avaa pelin

Itävalta avasi pelin kenraali Hillerin etujoukon hyökkäyksellä Aspernin kylän sivustalla, ja tätä avausta seurasi koko muun Itävallan armeija yleisellä etenemiskäskyllä. Esslingin alueella Itävalta eteni nopeasti kohti suurta viljavarastoa, joka toimi hyvänä maamerkkinä. Aspernissa Itävallan armeija yritti kiertää kylän takaa joen väliselle alueelle suoraan ranskalaisten ylityspaikalle. Ranska vastasi molemmilla sivustoilla kevyen ratsuväen prikaateilla häiriten Itävallan jalkaväen etenemistä. Taistelun ensimmäiset pataljoonien yhteislaukaukset kajahtivat itävaltalaisten musketeista. Ranska vastasi molemmilla sivustoilla siirtämällä prikaatit tukkimaan kiertoa sivustaan, ja kevyt ratsuväki jatkoi häirintäänsä pakottaen Itävallan jalkaväkeä paikka paikoin neliöihin, mikä pysäytti etenemisen.

Hyökkäys kyliin


Koska sivustojen kautta kiertäminen ei onnistunut, Itävalta tuntui turvautuvan suoraan hyökkäykseen kyliä kohti, ja taistelun tässä vaiheessa molemmat kylät joutuivatkin Itävallan jalkakävihyökkäyksen kohteiksi. Hyökkäykset olivat voimakkaita ja aiheuttivat vahinkoa puolustajissa, etenkin Aspernissa, mutta puolustajat pureutuivat sitkeästi asemiinsa. Esslingin massiivinen viljasäilö oli niin vahvasti linnoitettu, että siellä olevat joukot eivät juurikaan kärsineet vahinkoa.

Linja pysähtyy


Taistelu juuttui tässä vaiheessa joksikin aikaa paikalleen, kun toisaalta kieetoliikettä yrittäneet joukot taistelivat viedäkseen suunnitelmaansa eteenpäin, ja toisaalta kaupunkia valtaavat prikaatit kokosivat voimansa aina uusiin hyökkäyksiin.

Vähitellen Ranskan vasemmalla sivustalla Itävalta onnistui kuluttaa Ranskaa edeten vähitellen, mikä avasi kaiken aikaa Ranskan vasenta sivustaa. Oikealla sivustalla puolestaan taistelu juuttui viljasäilön sivustalle, jossa molempien osapuolten jalkaväki kävi sitkeää lähietäisyyden taistelua, tuhoten pataljoonia puolin ja toisin. Tilanne ei toisin muuttunut merkittävästi, joten taistelulinja pysyi kylien kohdalla.

Krenatöörit eteen !

Saadakseen lisää painetta Ranskan puolustajiin, alkoi Itävalta siirtää nyt reservissä olleista ja hurjina taistelijoina tunnettuja krenatöörejä kohti etulinjaa. Marssimatkaa toisin oli sen verran, että ennenkuin vahvat krenatöörit ehtivät taisteluun joutui linjajalkaväki vielä jatkamaan raakaa ja kuluttavaa taistelua. Krenatöörien lähitessä likkeelle, Ranska aktivoi keskikentällä olleen raskaan ratsuväkensä, ja siirsi sitä varovasti kohti kyliä yhdistävää tieharjannetta. Tämä liike puolestaan aktivoi Itävallan raskaan ratsuväen, joka aloitti oman vastaliikkeensä siirtyen myös lähemmäs rintamaa. Nyt myös reservit oli aktivoitu, ja taistelu alkoi saavuttaa täyden momentumin.

Itävallan toistuvat hyökkäykset kyliin alkoivat viimein tuottaa toivottua tulosta, ja Itävalta pääsi valloittamaan osan Aspernin kylää, mutta sinne edenneet joukot ajettiin vastahyökkäyksellä pois. Esslingin viljasäilön viereinen kylän osa, joutui myös Itävallan käsiin, mutta kylän ympärillä olleet ranskalaiset tykkipatterit häätivät valloittajat pois jalkaväen viimeistellessä tulivaikutusta musketeillaan. Kylät alkoivat vaihtaa omistajaa vuoron perään, toisen osapuolen saadessa joukkonsa sinne, ne ajettiin yleensä pois vastahyökkäyksellä tai vahvalla lähietäisyyden tulituksella. Esslingissä krenatöörit pääsivät mukaan taisteluun, ja väkivahvat pataljoonat alkoivat vyöryttää kulunutta Ranskan linjajalkaväkeä, edeten hitaasti viljasäilön sivustalla kohti Tonavaa, työntäen ranskalaisia tieltään.
Ranska vastasi lähettämällä uusia joukkoja Esslingin suunnalle, ja koko viljasäilön sivustan taistelu muuttui sekavaksi lihamyllykssi, jossa taisteltiin joka suuntaan. Molemmat armeijat menettivät vähitellen komentolinjansa, ja jokainen pataljoona taisteli itsenäisesti, kunnes tuhoutui tai päätti vetäytyä taistelusta.

Ratsuväki hyökkää

Toisaaan väijyneet raskaat ratsuväkirykmentit olivat molemmin puolin jollain tavalla varovaisia, sillä niillä kesti aikansa siirtyä linjaan, ja selvitellä itsensä hyökkäyskuntoon. Varsinkin Ranskan Karabinieereilla, tuntui olevan komentoketju pahasti vialla, sillä se kulutti pitkän ajan vain paikallaan, koettaen selvitytyä matkaan. Lopulta taistelulinjan keskustassa, raskaiden ratsuväkiprikaatien hyökkäykset tulivat vuorotellen toisen hyökätessä yksin tai kevysti tuettuna. Molemmin puolinen pienissä paloissa tehty hyökkäily ei käytännössä johtanut ratkaisuun tai toivottuun läpimurtoon, vaan puuroutti ratsuväkitaistelun keskikentälle. Ranskalaisten lievä ylivoima auttoi hieman, sillä ranskalaisilla oli heittää aina uusi tuore raskas rykmentti eteen, kun edellinen kului taistelussa. Mihinkään ratkaisuun edes takaisin sahaava ratsuväkimittelö ei johtanut, mutta oli toki näyttävää katsottavaa väsyneille jalkaväkimiehille ja tykistölle, jonka ohi kiidettiin aina uusiin hyökkäyksiin.


Taistelu hiipuu

Taistelu alkoi hiipua noin seitsemän tuntia alkamisen jälkeen, kun kenraaleille alkoi selvitä, että tilanne ei tästä enää olennaisesti muutu. Itävalta ei onnistunut kiertämään Ranskan kummaltakaan sivustalta kylien taakse joen rantaan. Vain osa Aspernista saatiin Itävallan haltuun, mutta koko Essling säilyi Ranskan otteessa. Itävallan vahvat krenatöörit olivat väsyttäneet itsensä Esslingin sivulla käydyissä taisteluissa, ja vaikka niiden oli  onnistunut vyöryttää Ranskan linjaa, oli vastassa vielä puolitoista prikaatia jalkaväkeä. Esslingin viljasäilö oli lopulta säilynyt ranskalisten käsissä, vaikka Itävalta oli pari kolme kertaa onnistunut sen valtaamaan. Aspernin kiertoyritys oli pysähtynyt, ranskan jalkaväen ja vihdoin aktivoituneuden Karabinieerien suljettua sivustan.

Taistelu oli päättynyt hyvin tyypillisesti ratkaisemattomana, vaikka molemmat osapuolet, varsinkin Ranska, julisti itsensä voittajajaksi, mikä itse asiassa oli jopa hieman perusteltuakin, olihan ylityspaikka edelleen suojattu. Molemmat puolet kärsivät raskaat tappiot taistelussa kylistä.


Itävallan joukot kiertämässä Aspernin sivulle, ennen kuin ne pysäytettiin.
Itävallan raskaat patterit tulittavat Aspernia.
Näkymä Tovanan yli Lobaun saaren suunnalta asperniin.
Tonava kampanjamme lähestyy huipennustaan, sillä Aspern-Esslingin taistelun jalkeen arkkiviholliset kohtasivat vielä toisensa verisessä Wagramin taistelussa heinäkuussa 1809, joka on tarkoitus käydä tulevana heinäkuuna. Nyt Itävalta varustaa ratsuväkeään tulevaan taisteluun.

Ranska puolestaan tarkkuuttaa tykkejään.

Seuraavaksi Wagram!

keskiviikko 14. toukokuuta 2014

Bolt Action - First contact

Bolt Action maalausprojektini sai uutta virtaa, kun pääsin ensimmäistä kertaa kokeilemaan itseään peliä. Kokeilupelinä pelasimme noin joukkueen vahvuisilla joukoilla yksikertaisen, toinen hyökkää ja toinen puolustaa skenarion. Osapuolina olivat Neuvostotasavaltojen liiton kansansoturit ja Saksalainen jalkaväki vahvistuksena ryhmä laskuvarjojääkäreitä. Enempää ei tähän ensimmäiseen kokeiluun tarvittu, kun tarkoitus oli vain tutustua pelin perusmekaniikkaan ja sujuvuuteen, eli käydä läpi kierroksen vaiheet.

Lopulta peli päättyi neukkojen marginaaliseen voittoon, joka toki on kiistanalainen, kuten kaikki hyvän oikeat marginaaliset voitot, mutta sillä ei nyt oikeastaan ole väliä.

Bolt Action osoittautui ennakko-odotusten mukaisesti perin yksinkertaiseksi ja nopeatempoiseksi peliksi. Hyvää pelissä on, tuon edellämainitun sujuvuuden lisäksi, satunnainen joukkojen aktivointi. Omituisuuksiakin löytyi, erikoisen tappava lähitaistelumekaniikka ja kummallisen hiomattomat liikkumussäännöt. Lisäksi nelkkarimainen rajattu aseiden kantama, vaati totuttelua WW2 ympäristössä.

Osittain kummallisuudet menevät tottumatomuuden piikkiin, joten lisää pelaamista valaisee asiaa. Mutta, kun figupelaamisorientaationi muuttuu iän myötä enemmän ja enemmän suuntaan, jossa hean vain selkeitä mekaniikkoja hienojen miniatyyrien siirtelyyn, tuntuu Bolt Action ihan hyvältä vaihtoehdolta. Oikeassa peliseurassa, mukava ja rento setti.

Veli venäläinen lähestyy varovasti rakennusten suojassa.
Saksalaiset laskuvarjojääkärit tekevät samaa vastapuolella.
Konekivääri painuu asemiin.
Synkkä saksalainen jalkaväki vahtii risteystä
Venäläinen ryhmä metsän suojassa.
Koska pelillä on potentiaalia, jatkamme pelaamista ensiviikolla, ja ennen kaikkea, maalaaminen jatkuu myös innolla.