Lopulta peli päättyi neukkojen marginaaliseen voittoon, joka toki on kiistanalainen, kuten kaikki hyvän oikeat marginaaliset voitot, mutta sillä ei nyt oikeastaan ole väliä.
Bolt Action osoittautui ennakko-odotusten mukaisesti perin yksinkertaiseksi ja nopeatempoiseksi peliksi. Hyvää pelissä on, tuon edellämainitun sujuvuuden lisäksi, satunnainen joukkojen aktivointi. Omituisuuksiakin löytyi, erikoisen tappava lähitaistelumekaniikka ja kummallisen hiomattomat liikkumussäännöt. Lisäksi nelkkarimainen rajattu aseiden kantama, vaati totuttelua WW2 ympäristössä.
Osittain kummallisuudet menevät tottumatomuuden piikkiin, joten lisää pelaamista valaisee asiaa. Mutta, kun figupelaamisorientaationi muuttuu iän myötä enemmän ja enemmän suuntaan, jossa hean vain selkeitä mekaniikkoja hienojen miniatyyrien siirtelyyn, tuntuu Bolt Action ihan hyvältä vaihtoehdolta. Oikeassa peliseurassa, mukava ja rento setti.
Veli venäläinen lähestyy varovasti rakennusten suojassa. |
Saksalaiset laskuvarjojääkärit tekevät samaa vastapuolella. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti