WH40K - Raptors strike!

Sand Raptorit laskeutuivat eilen Fight Clubin peli-iltaan, kun pelasimme frendini Mikaelin kanssa pitkästä aikaa suorastaan klassisen Mentor legioona vs. Tau taistelun, näitä on pelattu kohta kymmenen vuotta. Peliksi valiutui normaali objektiivitaistelu viidellä primaariobjektiivilla. Pääsin tässä pelissä pelaamaan ensimmäistä kertaa myös uusilla "kolmannen sukupolven" Mentoreilla, jotka olen nimittänyt väriteeman mukaisesti Sand Raptoreiksi. Heillä oli tukenaan edellisten maalausteemasukupolvien vihreä-valkoisia (oikeita) Mentoreita. Vastassa pääosin jo aiemmin koettuja Tau yksiköitä, mutta uutena oli mukana myös pelottava Riptide battle suit. Olin valinnut armeijani taktiikaksi ilmaiskun ja taistelutyyliksi lähitaistelun, heti kun se olisi mahdollista, siis "pyssyhippasille" ei aikonut Taun kanssa antautua.

Molemmat osapuolet tekivät varsin varovaisen deploymentin, ja varsinkin Mentorit antoivat Taulle
vähän maaleja, jättäen suurimman osan iskuvoimastaan Drop Pod ensi-iskuun, ja sen jälkeisiin reserveihin. Kun Mentorit onnistuivat vielä varastamaan aloituksen saattoi taistelu alkaa.

Mentorit onnistuivat saamaan ensi-iskun, ja heti taistelun alussa Taun linjoihin iskeytyi Drop Podit, joista purkautui Sternguardia ja Dregu, jotka avasiva tulen Taun suojassa oleviin joukkoihin. mm. Stelth suit yksikkö tuhottiin massiiviseen Bolter -tuleen. Taun vastatuli ei saavuttanut odotettua tehoa, koska mariinit olivat Tau -joukkojen linjoissa. Vyörytys jatkui vielä toisen kierroksen, kun lisää joukoja putosi Taun linjoihin, Tau komentaja havaitsi  olevansa sivustahyökkäyksen vaarassa ja raunioihin piiloutuneet Pathfinderit tuijottivat Boltterien piippuihin.  Tässä vaiheessa tilanne meni Mentorien taktisen kuvion mukaan - vielä...

Tilanne muuttui, kun taivaalta putosi valtava taistelurobotti - Riptide, kuin vastatoimena Mentorien röyhkeälle iskulle. Samalla tuli koettua, tuon mahtavan taistelupuvun tulivoima. Heti saavuttuaa se tuhosi koko Assault Marine yksikön yhdellä laukauksella, Mentor kapteeni joutui seuramaan vierestä miestensä kaatuvan valtavaan räjähdykseen. Kiroten kapteeni tajusi, että kevyillä iskujoukoilla ei ollut riittävän raskata kalustoa Riptiden kohtaamiseen, joten se olisi vain jätettävä riehumaan, ja keskityttävä pehmeämpiin kohteisiin.

Tilanne tasoittui kun, toisaalta Tau sai Riptiden tuella tilannetta haltuunsa ja Mentorien tappioita alkoi syntyä. Toisaalta valtaosa Tau -joukoista oli sidottu lähitaisteluun tai joutuivat reagoimaan sen välittömään uhkaan. Suuri Kroot yksikkö onnistui koukkaamaan uhkaavasti sivustaan, mutta Sterguardin matkassa ollut Librarian langetti kirouksen oudoille xenoille, jotka hetkellisen vainoharhan vaivaamina tappoivat toisensa. Muutenkin Librarian oli vahva tuki iskujoukoille.

Tilanne siis tasapainottui ja loppu taistelusta eteni aika lailla kaavalla, jossa Tau pyrki tulellaan neutraloimaan Mentorien kohti rynnäköiviä operaattoreita, ja koettivat välttää lähikontaktia. Mentor operaattorit puolestaan tulittivat lähietäisyydeltä ja ryntäsivät lähitaisteluun. Lopulta tappiot olivat raskaat molemmin puolin ja molempien menetettyä käytännössä kaikki kohteita ottavat joukot, taistelu päättyi Mentorien marginaaliseen voittoon.

Ohessa muutama kuva taistelun tiimellyksestä.

Sand Raptor sniperit etenevät raunioissa.

Taun alkuasetelma, hyvin suojassa.

Stelth Suit tiimi, joka menehtyi Sterquardin tarkkaan tulitukseen heti alussa.

Mentor alpha strike alkaa.

Ja jatkuu mainiosti...

Kunnes Riptide saapuu tasapainottamaan tilannetta!

Hauska ja tasainen peli, jossa kaksi erilaisella taktiikalla taistelevaa armeijaa kohtasi toisensa, ja jälki oli sen mukaista. Muutama sääntöseikka opittiin virheiden kautta, mutta kokonaisuutena nelkkari on edelleen sujuvaa ja mukavaa pelaamista, ja kunhan saadaan säännöt kunnolla takaraivoon, nopeaakin.

Sand Raptorit saivat tulikasteen!

Sand Raptoreista lisää War Headin sivuilla ensimmäisessä ja toisessa artikkelissa.

Black Powder - Landshut

Black Powder Tonava -kampanjamme jatkui eilen Landshutin taistelulla. Landshutin taistelussa Itävallan armeija pyrki vetäytymään yli Isar joen, Itävallan komentajalla Hillerillä oli kiire saada joukkonsa yli joen, ennen kuin Ranskan armeija Lannesin johdolla saavuttaisi vetäytyvät. Vetäytymista hodasti joki, jonka yli johti vain kaksi siltaa, joten Itävalta joutui suojamaan ylitystä jättämällä osan armeijasta hidastamaan Ranskaa.

Tämäkin taistelu perustui oikeaan käytyyn taisteluun, mutta joukkojen määrää oli jälleen hieman säädetty pelattavuuden vuoksi, joten toisensa Isarin rannalla kohtaavat armeijat olivat hieman tasaväkisempiä, kuin ne aikanaan olivat olleet. Kaikkiaan kummallakin kenraalilla oli reilut parikymmentä pataljoonaa komennossaan.

Alkuasetelma

Taistelun alussa koko Itävallan armeija oli vielä joen toisella puolella, samalla josta Ranska saapui. Ainoastaan raskas 12" patteri oli saatu vietyä turvalliselle puolelle. Osa jalkaväestä oli asettunut linjaan valmiina taisteluun ja kevyt ratsuväki oli vetäytyvän joukon takana, vartioimassa mahdollista ranskalaisen ratsuväen ilmestymistä taistelukentälle. Ranska aloitti saapumalla komennoilla pöydälle etukäteen kartaan merktyistä pisteistä. Osa Ranskan joukoista oli viivästynyt ja saapuisi kentälle vasta kolmannella vuorolla.

Takaa-ajo alkaa

Hieman hermostuneiden itävaltalaisten seuratessa ranskan joukot alkoivat saapua taistelukentälle. Vasemmalla sivustalla kokonaisnen prikaati marssi tietä pitkin paikalle, ja Itävallan joukot havaittuaan aloitti ryhmittymisen hyökkäystä varten. Ranskan linjan keskustassa Baijerilaisista koostuva prikaati totesi marssineensa suoraan Itävallan kevyen ratsuväen eteen ja valmistautui avaamaan tulen ratsuväkeen. Ranskan oma ratsuväki ei heti alussa saanut komentolinjojaan kuntoon ja viivästyi taistelun aloituksesta. Itävalta puolestaan kiirehti ensimmäisiä joukkojaan joen kohti siltoja, ja ensimmäiset pataljoonat aloittivat ylityksen.

Tässä vaiheessa ranskan komentajalle oli selvää, että taistelu pitäisi käydä kahdessa osassa, sillä valtaosa Itävallan armeijasta pääsisi yli sillan. Ensin olisi siis lyötävä hidastavat elementit mahdollisimman
pienin tappioin.

Ranska hidastelee

Baijerilaiset joukot onnistuivat häätämään Itävallan kevyet ratsujoukot pois edestään tehokkaalla muskettitulella, ja etenivät varovasti linjassa kohti taistelukentä keskellä ollutta kukkulaa.

Vasemmalla sivustalla ollut vahva ranskalaisprikaatin komentaja ei saanut komentojaan selkeiksi jo koko prikaatille annettu hyökkäyskäsky ei mennyt perille, joten koko prikaati jäi paikalleen epätietoisena.

Itävallan joukot virtasivat yli joen, kun osa joukoista vain odotti tulossa olevaa Ranskan hyökkäystä.

Lannes saapuu

Vihdoin taistelukentälle saapui jälkeen jäänyt Boyerin prikaati, jonka mukana alueelle ratsasti myös marsalkka Lannes, jonka saapuminen selvästi motivoi oikeaa sivustaa. Tämä juuri saapunut joukko marssi nopeasti eteenpäin marsalkkansa katseen alla, ja saatoi häpeään edelleen hidastelevat vasemman sivustan joukot. Nopea eteneminen kuitenkin pysähtyi oikealle sivustalle siirtyneen Baijerilaisen prikaatin linjaan, joka oli juuttunut tulitaisteluun muutaman Grenzer pataljoonan ja metsän suojasta tulittavan jääkärijoukon kanssa.

Itävalta jatkoi joukkojen siirtämistä yli siltojen hyvässä järjestyksessä, ja hidastavat yksiköt tulittivat ranskalaisia parhaansa mukaan. Osa Itävallan joukoista valmistaui jatkamaan marssia poi koko taistelualueelta ja ranskalaisten ulottuvista.

Itävalta livahtaa

Valtaosa Itävallan jokoista oli jo ylittänyt joen ja marssi hyvässä järjestyksessä kohti takalinjaa yhdistääkseen joukkonsa toiseen itävaltalaiseen joukko-osastoon.

Ranskan hyökkäys oli edelleen tehotonta, ja kun samalla Itävallan taustaa varmistavat joukot taistelivat kuin leijonat ylivoimaa vastaan, juuttui koko ranskan armeija käytännössä tuloksettomaan taisteluun. Kuin kuittina koko Ranskan vasemman sivustan tehottomuudelle, oli koko prikaati menettänyt niin paljon miehiä, että sen taistelukyky oli käytännössä menetetty. Itävallan jalkaväki oli todella taistellut urhoollisesti. Oikealla sivustalla Baijerilaisten aiheuttama tulppa purkautui, ja Boyer pääsi taas etenemään, mutta sekin pysähtyi urheiden itävaltalaisten vastahyökkäykseen. Tämä vastahyökkäys oli viimeinen taistelutoimi, jonka jälkeen valtaosa Itävallan armeijasta oli jo vetäynyt pois ja Ranska puolestaan kyvytön saavuttamaan vetäytyjiä, joten Lannes keskeytti takaa-ajon turhautuneena, hänellä olisi sananen sanottavana prikaatinkomentajilleen.

Tämä taistelu meni selkeästi Itävallan kenraalille. Onnistunut viivytystaktiikka ja tehokas joukkojen manöveeraus yli siltojen onnistui hyvin. Itävalta joutui uhraamaan joen toiselle puolelle hidastamaan jääneet joukkonsa, mutta se uhri ei ollut turha. Ranska puolestaan menetti taistelun totaalisen epäonnistuneeseen komentamiseen, ja huonoon taktiikaan taistelun alettua. Ranska itse asiassa lankesi Itävallan hidastustaktiikkaan ja menetti oman pelinsä kokonaan. Ranskan tappiot olivat mitättömiä, ja vain yksi pataljoona menetetiin, kun Itävallan tappiot olivat huomattavat, silti päivä meni Itävallan komentajalle.

Tässä muutamia kuvia käydystä pelistä.

Itävalta ryhmittyneenä viivytystaisteluun.

Massiivinen ylivoima, ja silti linja pitää. Näitä tapahtui monta tässä taistelussa.

Itävallan joukot marssivat suojaan joen toiselle puolelle.

Yhä enemmän joukkoja livahtaa ranskaisten käsistä.

Tämä urhea joukko suojasi siltaa loppuun saakka, kunne teki viimeisen kohtalokkaan vastahyökkäyksen.

Ranska vyöryy päälle, ja tulos aina Hold your ground!

Vain yksi ratsuväkitaistelu nähtiin, kenraalit vastakkain.

Rohkea kevyen prikaatin Grenzerit valmistautuvat tulitaisteluun.

Hieno peli jälleen. Antin laatima skenario oli toimiva ja tasapainoinen, ja pelin lopputuloksen ratkaisi lopulta Ranskan komentajan tilanteeseen ja tavoitteeseen sopimaton taktiikka, jota edesauttoi vielä ilmiömäinen komentoheittojen epäonnistuminen, ja juuri kriittisillä hetkillä.

Tonava kampanjamme jatkuu helmikuussa hieman suuremmalla Eckmuhlin taistelulla.

Muskets & Tomahawks - Hyökkäys Huronikylään

Pitkän marraskuussa alkaneen maalaussession huipennukseksi pelasin eilen ensimmäisen Noppakerhon Viimeinen Mohikaani -kampanjan pelin, vastamaalatuilla Gripping Beastin Highlandereilla. Oli hauska "ulkoiluttaa" figuja vihdoin, pitkän maalailun jälkeen.

Kampanjan tässä tehtävässä, Brittien oli määrä pelastaa maj. Duncan ja toinen Munron tytöistä Huronien vankeudesta. Tehtävään suorittamaan määrättiin tällä kertaa 42nd Highlanders rykmentin joukkue kovapintaisia ylämaan sotilaita, tukenaan paikallisia rangereita. Joukkueella oli kohtuullinen kiire tehtävässään, sillä majuri Duncan parka oli köytetty paaluun ja puukasa hänen jaloissaan oli tuikattu tuleen.

Joukkue jettiin kolmeen ryhmään, joista kaksi oli 42:sen kevyttä jalkaväkeä ja yksi ranger-ryhmä, ja jotka aloittivat etenemisen kohti kylää avorivissä. Tottumuksensa mukaan, kevyt jalkaväki pyrki kulkemaan metsien ja muun maaston läpi, ottaen kaiken mahdollisen suojan etenemiselleen. Skottien edetessä metsine kautta kohti kevyesti käryävää Duncania, otti ranger -ryhmä asemat kalliolta, havaiten hyvistä asemista joukon Huroneita etenemässä metsän suojiin. Partaiset metsien miehet ottivat nopeasti intiaanit jyvälle ja kiväärien yhteislaukauksen jälkeen kolme Huronia lojui hegettömänä maassa, muut katsoivat paremmaksi juosta metsiin ja kadota paikalta.

Kohtalokkaan avauksen jälkeen, Huronikylä heräsi uuteen elämään ja suuri joukko intiaaneja valmistautui kohtaamaan hyökkääjän. Huronit päättivät koukata Brittien vasemman sivustan kautta, ja kylässä olleet ranskalaiset Huronien liittolaiset kiersivät oikealta. Vasemman sivustan Britti-ryhmä siirtyi syvemmälle metsään, joka tarjosi hyvän suojan ja jäi odottamaan oikean sivustan etenemistä. Britit etenivät hyvässä järjestyksessä kohti kylää ja palavaa majuria, kunnes ranskalaiset pääsivät asemiin rannassa olevien kanoottien suojaan ja avasi tulen. Briti vetäytyivät ja vastasivat  tuleen, mikä puolestaan sai ranskalaiset vetäytymään. Tätä edes takaisin sahaavaa taistelua käytiin koko lopputaistelu ja molemmat osapuolet jumittuivat oikealla tähän tuloksettomaan laukaustenvahtoon.

Vasemmalla sivustalla oleva Britti-ryhmä taisteli hienosti ylivoimaista intiaanilaumaa vastaan, mutta ei huomannut yhden Huronjoukon kiertäneen heidät, ja joutuivat yllätetyiksi sivulta. Urheat ylämaalaiset tointuivat nopeasti ylläköstä, ja verinen lähitaistelu alkoi. Lopulta Huronit saatiin perääntymään taistelusta ja tapettua nopealla yhteislaukauksella. Taistelun tauottua skotit havaitsivat menettäneensä upseerinsa tomahawkin uhriksi. Vasemman sivustan Britti-ryhmä jatkoi intiaanien pommittamista musketein ja sai vielä tuekseen rangerit ja lopulta valtaosa Huroneista oli surmattu tai ajettu karkuun.

Taistelu taukosi lopulta pimeyden laskeuduttua, ja surukseen skotit joutuivat jättämään Duncanin roviolle, ja Munron tyttären Huronien käsiin. Vastapainona tosin tämän intiaanikylän miehet olivat menneet manan majoille taistelun seurauksena, tai juosseet karkuun. Highlanerit puolestaan kaatuivat taistellen, eikä kukaan paennut taistelusta, huolimatta raskaista tappioista.

Brittien liittolaiset paikalliset Rangerit etenevät.

42nd rykmentin miehet etenevät maissipeltoon.

Huronien johtaja paha Magua synkistelee.

Ranskalaiset heräävät ja rientävät taistoon

ja ottavat suojaa kanootista

Kylän Huroni -uroot hyökkäävät.

Raju lähitaistelu skottienja huronien välillä.

Britit tulittavat.

Ja kuulat viheltävät Maguan korvissa.

Urhea highlander suojaa joukkonsa vetäytymistä taistelusta.

Hauska peli ja mukava tehtävä, vaikkakin aika lailla vaativa. Pelinä M&T on mukavan kevyt, mutta kuitenkin riittävä tähän tarkoitukseen. Pidän etenkin mainiosta korttiaktivaatiosta ja monista satunnaistapahtumista pelin kulussa.

Uusi taisto parin viikon kuluttua...

War Head Alliances - onnistunut turnaus takana

Viime sunnuntaina taisteltiin kahdenkymmenen kenraalin WH40K ns. fluffi -turnaus. Turnauksessa kaksi allianssia kohtasi toisensa kymmenellä erilaisella kustomoidulla pöydällä. Jokaisella pöydällä oli teemoitettu maasto ja omat taustatarinalla varustettu skenario. Kenraalit taistelivat henkilökohtaisia voittoja, mutta keräsivät pisteitä yhteiseen allianssin pottiin.

Itse olin mukana rakennustalkoissa ja turnaustoimitsijana. Lisää tarinaa ja fiilistelykuvia tästä hienosta turnauksesta War Headin sivuilla.

Seuraava War Headin turnaus on tulossa maaliskuun lopulla. Siellä on tiukka ETC henkinen pudotuspeli, ja pudonneille yhteinen Apocalypse -peli.

FoF - Paluuta moderniin

Uusi vuosi käynnistyi paluulla vanhaan aiheeseen, eli moderniin teemaan. Sain valmiiksi joitakin pitkään työjonossa olleita Empressin insugentteja. Tein näistä aika geneerisiä moderneja taistelijoita CS henkeen, jolloin niitä voi käyttää joko nimensä mukaisesti, tai tarvittaessa naamioituneina erikoisjoukkoina.

Pakko jälleen sanoa, että Empress on ehdottomasti parhaita modernien 28mm figujen valmistajia, tyyli, animointi ja yksityiskohtien tarkkuus hakevat vertaistaan. Niitä on ilo maalata.

Toinen pieni valmistunut setti on Warlordin kommandoista kevyesti konffattuja palkkasotureita, jotka hakevat teemansa Afrikan konflikteista, ja aikanaan Kongossa vaikuttaneen Mike Hoare nimisen palkkasoturikomentajan joukoista.

Empressin Insurgent tiimi.

Ja kommandoja Keski-Arfikan konflikteihin.

Nyt on pelipöydillä kärynnyt mustaruuti ja modernin pelaamisesta on sen verran aikaa, että se alkaa jälleen kutsua aika lailla, taidankin ottaa taas Force on Forcea ohjelmaan enemmänkin...

Vuosi 2013 - Aktiivinen vuosi takana

Toinen vuosi blogin pitämistä ja neljännesvuosisata miniatyyriharrastamista takana. Aikanaan blogia käynnistellessäni, yksi ajatus sen takana oli pitää digitaalista päiväkirjaa harrastuksestani. Se ajatus on toteutunut hyvin, sillä tällaisen katsauksen teko on nyt helppoa, siltä osin tämä siis täytti ainakin tehtävänsä.

Otsikon mukaisesti, vuosi 2013 on ollut aktiivinen figuharrastusvuosi ja hyvin kokonaisvaltainen. Vuoteen on kuulunut pelaamista, uusia ja vanhoja pelejä, tapahtumia, rakentelua, nimityksiä, voittoja ja ennen kaikkea paljon figujen maalaamista.

Noppakerholla toiminta on ollut aktiivista ja pelejä on ollut viikottain, joskus monena päivänä viikossa. Uutena asiana vuoden aikana mukaan tuli toiminta yhtenä War Headin jäsenenä, mikä on tuonut aivan uuden hienon ulottuvuuden figuharrastukseen, juuri harrastuspuolelle, josta esimerkkinä olkoon pelipöytäprojekti.

On hienoa olla mukana hienossa figupelijengissä, jossa pääsee sparraamaan itselleni kaikkein tärkeintä ulottuvuutta maalaamista ja figuiluun liittyvää fiilistelyä. Samalla itseään paremmassa porukassa saa hyviä ideoita ja inspiraatiota omiin projekteihinsa.

Pelaamisesta

Kuluneena vuonna jatkoin edellisenä vuonna alkanutta Force on Force kampanjointia. Kevään aikanan viemme loppuun X-istan kampanjamme, jonka loppuvaiheet olivat silloin uuden Falluja -skenariokirjan pelien pelaamista. Syksyllä puolestaan käynnistyi Black Fire of Kharum kampanja Afrikka -teemalla, ja tätä pelattiin syksyn aikana säännöllisesti hetken.

Muutenkin Force on Force on edelleen suosikkipelien listallani aivan kärjessä, sillä pelin teemat ja sen sujuvat säännöt tuottavat erittäin hauskoja pelikokemuksia. Lisäksi täysin skenariovetoisena, peli tukee juuri sellaista tarinapohjaista figupelaamista, josta erityisesti pidän. Puhumattakaan pelissä tarvittavien miniatyyrien hienojen modernien maastopukujen asettamasta maalaushaasteesta. Niitä on hauska maalata!

Toinen kestosuosikki Black Powder oli vahvasti ohjelmassa, ja itse asiassa jalostui mainolla tavalla kuluneen vuoden aikana suurten historiallisten taistelujen muodossa. Kerhon kautta tutustuin pariin samanhenkiseen Nalopeonic -harrastajaan Anttiin ja Jaakkoon, ja heidän kanssaan organisoimme kolme hienoa ja massiivista Napoleonic -periodin taistelua 15mm skaalassa. Ensimmäisenä harjoittelimme Quattre Bras'n taistelulla, jonka jälkeen pelasimme yhden vuoden kohokohdista, Waterloon. Sitten vielä "yleisön pyynnöstä" vuoden lopussa Austerlitzin taistelun. Kaikki pelit rakentuivat vahvasti oikeaan historialliseen asetelmaan, ja olivat figumäärältään suuria, reilusti yli sadan pataljoonan pelejä. Näin saimme pelautettua Black Powderia, mielestäni sen oikeassa, suuressa muodossa ja mittakaavassa.

Vuoteen kuului myös paljon uusien pelien kokeilemista, ehkäpa hieman liikaakin, mutta siitä lisää tuonnempana. Ambush Alley perheen peleihin kuuluvaa Ambush Zombie -peliä kokeilimme alkuvuodesta yhtenä pelipäivänä, mutta se jäi yhteen kertaan. Pelautin tosin zombiepelejä myös Ropeconissa osallistumispelinä Con-vieraille. Peli on itse asiassa hauska, mutta siinä pelaajat käytännössä joutuvat pelaamaan pelinjohtajaa vastaan, joka puolestaan hallitsee zombeja, joten ihan perinteinen one-on-one figupeli tämä ei ole, ehkäpä enemmän lautapelimäinen.

Muina kokeiluina olivat alkukesän Gladiators pelit, joihin maalailin joukon vanhoja Foundryn Gladiaattoreita. Kokeiluksi jäi, eikä jättänyt mitään sen kummepaa innostusta asiaan. Kuluneena vuonna julkaistiin In Her Majestys Name -niminen sääntösetti, joka ammentaa teemansa Steampunk maailmoista. Pelikerhokaverini Mikko pelautti tästä pelistä minikampanjan, johon osallistuin osittain. Tämä kokeilu jätti kiinnostuksen peliin, ja aion palata sen pariin vielä vuonna 2014. Sillä hankin säännöt myös itselleni, ja maalasin koko joukon miniatyyrejä tähän peliin, luonnollisesti. Kolmas sääntötuttavuus oli ranskalaissen Studio Tomahawkin Muskets & Tomahawk -peli. Tämä peli sijoittuu puolestaan mustaruutiaikaan ja French & Indian Wars ja AWI ajanjaksoon 1700 -luvulle. Peli ottaa tematiikkansa brittien ja ranskalaisetn siirtomaasodista, joihin sekoitettiin mukaan myös intiaanit. Muutaman peli tuli kokeiltua, mutta en osaa sanoa asiasta juuta enkä jaata. Sen verran kuitenkin tein, että tähänkin peliin maalasin koko joukon hienoja miniatyyrejä, joten tämäkin peli on uuden vuoden ohjelmassa.

Yhtenä mielenkiintoisena uutena kokemuksena oli jo aiemmin mainitun kerhofrendin kirjoittaman Heist skirmis -pelin sääntöjen testaaminen pitkin vuotta peli-illoissa. Oma panokseni tässä oli tarjoutuminen testipenkiksi säännöille, ja lisäksi aktiivinen sääntöversioiden kommentointi pelaajan näkökulmasta. Se oli mielenkiintoinen ja hauska prosessi, ja vaikka olenkin hieman jäävi sanomaan, Mikko on kirjoittanut hienon sääntösetin.

Vanhan ja aina yhtä rakkaan WH 40K:n puolella kulunut vuosi meni aika tuttuun tapaan, ehkäpä vielä aiempaa aktiivisemmin. War Headin tiiimiin liittyminen käynnisti uusia maalausprojekteja ja elvytti joitakin vanhoja. 40K toiminta kanavoituu nykyisin käytännössä kokonaan War Headin kautta, ja sen puitteissa jatkoimme inkvisiittori Vektin seikkailuja parilla teemapelillä, toteutimme ensimmäisen War Headin teemaviikon War Headin blogissa ja uusi Mentor -armeijaprojektinikin tuli esiteltyä myös sitä kautta.


Osallistuminen War Headin turnauksiin toimitsijana toi turnausmaailman lähemmäs, ja lisäsi ymmärrystä siihen puoleen harrastusta aika lailla. Tutustuttuani turnauspelaamisen maailmaan ja turnauspelaajiin on sanottava, että aiempi käsitykseni koko tästä harrastepuolesta on olltu aika yksipuolinen ja lisäksi perustunut tietämättömyyteen. Turnauspuoli pelaamisessa on mielenkiintoinen ja hauska osa koko kenttää, vaikka en itse sitä juurikaan harrasta, arvostan sitä kuitenkin.

Ja tietenkin WH40K Apocalypse -pelaamista jatkettiin vakioporukalla, niin että vuoteen kuului kolme isoa peliä.

Tapahtumista

Kuluneeseen vuoteen mahtui osallistuminen kolmeen tapahtumaan, joissa sekä esittelimme Noppakerhon toimintaa että pelautimme esittely- ja osallistumispelejä yleisölle. Alkuvuodesta mukana oli ModelExpo messukeskuksessa. Sen jälkeen Suomen figutapahtumakentän suurin ja kaunein, Ropecon sekä loppuvuodesta aivan uusi Suuri Snadi pienoisrautateiden ja -mallien tapahtuma. Kaikki tapahtumat onnistuivat hienosti, ja tutun tiimin kanssa oli hauska heilua Noppalerhon ständillä ja esitellä toimintaa innostuneelle yleisölle. Tulin myös nimitetyksi Ambush Alley Gamesin pointmaniksi, jonka kautta sain mukavasti kaikenlaista markkinointimateriaalia jaettavaksi tapahtumakävijöille.

Edellisen vuoden tapaan, rakensin uuden esittelypelipöydän Force on Force ja Ambush Zombie peleihin, ja tällä kertaa syntyi suuri toimisto/varastokompleksi, jossa saatettiin pelata sekä sisällä että ulkona.

Kuten jo kerroin, tulin kutsutuksi War Head -tiimin jäseneksi, ja sitä kautta muiden aktiviteettien ohella, osallistuin ensimmäistä kertaa maalauskilpailuun Ropeconissa. Osallistumistyöni oli keväällä maalattu Landspeeder, joka yllätyksekseni voitti avoimen luokan parhaan palkinnon!

Se oli hieno huipentuma hienolle tapahtumalle. War Head menestyi muuten hyvin muutenkin kisassa, sillä Teemu voitti parhaan armeijan ja Edu parhaan dioraaman palkinnon, joten viidestä palkinnosta Fight Clubin vitriineihin päätyi kolme.

Mietintöjä

Tällaisiin kirjoituksiin kuuluu aina osio, jossa vuotta katsellaan arvioiden, ja niin tähänkin. Kaiken kaikkiaan koko vuosi oli hyvin monipuolinen ja aktiivinen, varsinkin pelaaminen lisääntyi melkoisesti. Vuoteen mahtui keskimäärin kaksi peliä viikossa, ja se on jo aika lailla nopanheittämistä. Alankin jo olla hieman sitä mieltä, että siinä on vähän liikaa, varsinkin kun iso osa tuosta pelaamisesta oli erilaista pelien kokeilua.

Juuri näihin edellä mainittuihin kokeilukuvioihin liittyy piirre, josta en erityisesti pidä. Niissä joukko enemmän tai vähemmän pelistä kiinnostuneita kokoontuu yhteen ja pelaa samaa peliä joukolla. Usein pelit ovat kuitenkin one-on-one peleiksi suunniteltuja, mutta niitä käytetään lautapelinomaisesti, ja pelikokemus kärsii tästä. Minulle kuitenkin miniatyyripelit ovat ensisijaisesti paneutumista asiaan, armeijoiden hankkimista ja maalaamista sekä sitten kohtuullisen pitkäaikaista pelaamista valitussa teemassa. Tästä näkökulmasta jonkin pelin satunnainen kokeilu muutaman kerran isolla porukalla, ei oikein vastaa käsitystäni figupelaamisesta, tavalla jolla haluan sitä tehdä. Sitten se tuo mukanaan vielä eräänlaisen perhostelu -efektin, jolloin hypitään pelistä toiseen, sekään ei oikein maistu. Siksi olenkin päättänyt, että alkavan vuoden aikana en enää kovinkaan helposti osallistu näihin testi- ja demopeleihin, ellen ole lukenut sääntöjä ja ennen kaikkea, ellei minulla ole siihen sopivia minatyyrejä. Käytän aikani muuhun pelaamiseen ja figuiluun.

Tässä taustalla on myös se seikka, että en ole niinkään kiinnostunut pelaamisesta sinänsä, vaan
enemmän miniatyyrien kanssa puuhaamisesta, ja pelit ovat motivoiva ja sitova tekijä kokonaisharrastuksessa, eivät sen tärkein ulottuvuus. Tällä osastolla ajattelenkin, että sääntöjä tulee ja menee, mutta miniatyyrit säilyvät ja ovat hyvä investointi. Sillä rintamalla tahti jatkuu entisellään, mutta luulen vähentäväni pelaamista jonkin verran ja otan siellä käyttöön periaatteen "vähemmän, mutta laadukkaampaa".

Yksi asia, joka mietityttää on, pitäisikö minunkin alkaa laskea noita maalaamiani figuja, kun se tuntuu olevan jotenkin tapana näissä piirreissä. Itse en edes tiedä kuinka paljon loppujen lopuksi maalaan kuukaudessa tai vuodessa, mutta perustuen arvioon päädyn viidensadan hujakoille. Ihan "tonnikerhoon" en siis pääse, joten laatuni tulkoon muusta kuin määrästä. Toisaalta olisihan se hauska tietää, joten taidan ottaa Excelin käyttöön minäkin pensselin rinnalle.

Jokainen maalattu miniatyyri tekee maailmasta paremman paikan.