Vuosi 2013 - Aktiivinen vuosi takana

Toinen vuosi blogin pitämistä ja neljännesvuosisata miniatyyriharrastamista takana. Aikanaan blogia käynnistellessäni, yksi ajatus sen takana oli pitää digitaalista päiväkirjaa harrastuksestani. Se ajatus on toteutunut hyvin, sillä tällaisen katsauksen teko on nyt helppoa, siltä osin tämä siis täytti ainakin tehtävänsä.

Otsikon mukaisesti, vuosi 2013 on ollut aktiivinen figuharrastusvuosi ja hyvin kokonaisvaltainen. Vuoteen on kuulunut pelaamista, uusia ja vanhoja pelejä, tapahtumia, rakentelua, nimityksiä, voittoja ja ennen kaikkea paljon figujen maalaamista.

Noppakerholla toiminta on ollut aktiivista ja pelejä on ollut viikottain, joskus monena päivänä viikossa. Uutena asiana vuoden aikana mukaan tuli toiminta yhtenä War Headin jäsenenä, mikä on tuonut aivan uuden hienon ulottuvuuden figuharrastukseen, juuri harrastuspuolelle, josta esimerkkinä olkoon pelipöytäprojekti.

On hienoa olla mukana hienossa figupelijengissä, jossa pääsee sparraamaan itselleni kaikkein tärkeintä ulottuvuutta maalaamista ja figuiluun liittyvää fiilistelyä. Samalla itseään paremmassa porukassa saa hyviä ideoita ja inspiraatiota omiin projekteihinsa.

Pelaamisesta

Kuluneena vuonna jatkoin edellisenä vuonna alkanutta Force on Force kampanjointia. Kevään aikanan viemme loppuun X-istan kampanjamme, jonka loppuvaiheet olivat silloin uuden Falluja -skenariokirjan pelien pelaamista. Syksyllä puolestaan käynnistyi Black Fire of Kharum kampanja Afrikka -teemalla, ja tätä pelattiin syksyn aikana säännöllisesti hetken.

Muutenkin Force on Force on edelleen suosikkipelien listallani aivan kärjessä, sillä pelin teemat ja sen sujuvat säännöt tuottavat erittäin hauskoja pelikokemuksia. Lisäksi täysin skenariovetoisena, peli tukee juuri sellaista tarinapohjaista figupelaamista, josta erityisesti pidän. Puhumattakaan pelissä tarvittavien miniatyyrien hienojen modernien maastopukujen asettamasta maalaushaasteesta. Niitä on hauska maalata!

Toinen kestosuosikki Black Powder oli vahvasti ohjelmassa, ja itse asiassa jalostui mainolla tavalla kuluneen vuoden aikana suurten historiallisten taistelujen muodossa. Kerhon kautta tutustuin pariin samanhenkiseen Nalopeonic -harrastajaan Anttiin ja Jaakkoon, ja heidän kanssaan organisoimme kolme hienoa ja massiivista Napoleonic -periodin taistelua 15mm skaalassa. Ensimmäisenä harjoittelimme Quattre Bras'n taistelulla, jonka jälkeen pelasimme yhden vuoden kohokohdista, Waterloon. Sitten vielä "yleisön pyynnöstä" vuoden lopussa Austerlitzin taistelun. Kaikki pelit rakentuivat vahvasti oikeaan historialliseen asetelmaan, ja olivat figumäärältään suuria, reilusti yli sadan pataljoonan pelejä. Näin saimme pelautettua Black Powderia, mielestäni sen oikeassa, suuressa muodossa ja mittakaavassa.

Vuoteen kuului myös paljon uusien pelien kokeilemista, ehkäpa hieman liikaakin, mutta siitä lisää tuonnempana. Ambush Alley perheen peleihin kuuluvaa Ambush Zombie -peliä kokeilimme alkuvuodesta yhtenä pelipäivänä, mutta se jäi yhteen kertaan. Pelautin tosin zombiepelejä myös Ropeconissa osallistumispelinä Con-vieraille. Peli on itse asiassa hauska, mutta siinä pelaajat käytännössä joutuvat pelaamaan pelinjohtajaa vastaan, joka puolestaan hallitsee zombeja, joten ihan perinteinen one-on-one figupeli tämä ei ole, ehkäpä enemmän lautapelimäinen.

Muina kokeiluina olivat alkukesän Gladiators pelit, joihin maalailin joukon vanhoja Foundryn Gladiaattoreita. Kokeiluksi jäi, eikä jättänyt mitään sen kummepaa innostusta asiaan. Kuluneena vuonna julkaistiin In Her Majestys Name -niminen sääntösetti, joka ammentaa teemansa Steampunk maailmoista. Pelikerhokaverini Mikko pelautti tästä pelistä minikampanjan, johon osallistuin osittain. Tämä kokeilu jätti kiinnostuksen peliin, ja aion palata sen pariin vielä vuonna 2014. Sillä hankin säännöt myös itselleni, ja maalasin koko joukon miniatyyrejä tähän peliin, luonnollisesti. Kolmas sääntötuttavuus oli ranskalaissen Studio Tomahawkin Muskets & Tomahawk -peli. Tämä peli sijoittuu puolestaan mustaruutiaikaan ja French & Indian Wars ja AWI ajanjaksoon 1700 -luvulle. Peli ottaa tematiikkansa brittien ja ranskalaisetn siirtomaasodista, joihin sekoitettiin mukaan myös intiaanit. Muutaman peli tuli kokeiltua, mutta en osaa sanoa asiasta juuta enkä jaata. Sen verran kuitenkin tein, että tähänkin peliin maalasin koko joukon hienoja miniatyyrejä, joten tämäkin peli on uuden vuoden ohjelmassa.

Yhtenä mielenkiintoisena uutena kokemuksena oli jo aiemmin mainitun kerhofrendin kirjoittaman Heist skirmis -pelin sääntöjen testaaminen pitkin vuotta peli-illoissa. Oma panokseni tässä oli tarjoutuminen testipenkiksi säännöille, ja lisäksi aktiivinen sääntöversioiden kommentointi pelaajan näkökulmasta. Se oli mielenkiintoinen ja hauska prosessi, ja vaikka olenkin hieman jäävi sanomaan, Mikko on kirjoittanut hienon sääntösetin.

Vanhan ja aina yhtä rakkaan WH 40K:n puolella kulunut vuosi meni aika tuttuun tapaan, ehkäpä vielä aiempaa aktiivisemmin. War Headin tiiimiin liittyminen käynnisti uusia maalausprojekteja ja elvytti joitakin vanhoja. 40K toiminta kanavoituu nykyisin käytännössä kokonaan War Headin kautta, ja sen puitteissa jatkoimme inkvisiittori Vektin seikkailuja parilla teemapelillä, toteutimme ensimmäisen War Headin teemaviikon War Headin blogissa ja uusi Mentor -armeijaprojektinikin tuli esiteltyä myös sitä kautta.


Osallistuminen War Headin turnauksiin toimitsijana toi turnausmaailman lähemmäs, ja lisäsi ymmärrystä siihen puoleen harrastusta aika lailla. Tutustuttuani turnauspelaamisen maailmaan ja turnauspelaajiin on sanottava, että aiempi käsitykseni koko tästä harrastepuolesta on olltu aika yksipuolinen ja lisäksi perustunut tietämättömyyteen. Turnauspuoli pelaamisessa on mielenkiintoinen ja hauska osa koko kenttää, vaikka en itse sitä juurikaan harrasta, arvostan sitä kuitenkin.

Ja tietenkin WH40K Apocalypse -pelaamista jatkettiin vakioporukalla, niin että vuoteen kuului kolme isoa peliä.

Tapahtumista

Kuluneeseen vuoteen mahtui osallistuminen kolmeen tapahtumaan, joissa sekä esittelimme Noppakerhon toimintaa että pelautimme esittely- ja osallistumispelejä yleisölle. Alkuvuodesta mukana oli ModelExpo messukeskuksessa. Sen jälkeen Suomen figutapahtumakentän suurin ja kaunein, Ropecon sekä loppuvuodesta aivan uusi Suuri Snadi pienoisrautateiden ja -mallien tapahtuma. Kaikki tapahtumat onnistuivat hienosti, ja tutun tiimin kanssa oli hauska heilua Noppalerhon ständillä ja esitellä toimintaa innostuneelle yleisölle. Tulin myös nimitetyksi Ambush Alley Gamesin pointmaniksi, jonka kautta sain mukavasti kaikenlaista markkinointimateriaalia jaettavaksi tapahtumakävijöille.

Edellisen vuoden tapaan, rakensin uuden esittelypelipöydän Force on Force ja Ambush Zombie peleihin, ja tällä kertaa syntyi suuri toimisto/varastokompleksi, jossa saatettiin pelata sekä sisällä että ulkona.

Kuten jo kerroin, tulin kutsutuksi War Head -tiimin jäseneksi, ja sitä kautta muiden aktiviteettien ohella, osallistuin ensimmäistä kertaa maalauskilpailuun Ropeconissa. Osallistumistyöni oli keväällä maalattu Landspeeder, joka yllätyksekseni voitti avoimen luokan parhaan palkinnon!

Se oli hieno huipentuma hienolle tapahtumalle. War Head menestyi muuten hyvin muutenkin kisassa, sillä Teemu voitti parhaan armeijan ja Edu parhaan dioraaman palkinnon, joten viidestä palkinnosta Fight Clubin vitriineihin päätyi kolme.

Mietintöjä

Tällaisiin kirjoituksiin kuuluu aina osio, jossa vuotta katsellaan arvioiden, ja niin tähänkin. Kaiken kaikkiaan koko vuosi oli hyvin monipuolinen ja aktiivinen, varsinkin pelaaminen lisääntyi melkoisesti. Vuoteen mahtui keskimäärin kaksi peliä viikossa, ja se on jo aika lailla nopanheittämistä. Alankin jo olla hieman sitä mieltä, että siinä on vähän liikaa, varsinkin kun iso osa tuosta pelaamisesta oli erilaista pelien kokeilua.

Juuri näihin edellä mainittuihin kokeilukuvioihin liittyy piirre, josta en erityisesti pidä. Niissä joukko enemmän tai vähemmän pelistä kiinnostuneita kokoontuu yhteen ja pelaa samaa peliä joukolla. Usein pelit ovat kuitenkin one-on-one peleiksi suunniteltuja, mutta niitä käytetään lautapelinomaisesti, ja pelikokemus kärsii tästä. Minulle kuitenkin miniatyyripelit ovat ensisijaisesti paneutumista asiaan, armeijoiden hankkimista ja maalaamista sekä sitten kohtuullisen pitkäaikaista pelaamista valitussa teemassa. Tästä näkökulmasta jonkin pelin satunnainen kokeilu muutaman kerran isolla porukalla, ei oikein vastaa käsitystäni figupelaamisesta, tavalla jolla haluan sitä tehdä. Sitten se tuo mukanaan vielä eräänlaisen perhostelu -efektin, jolloin hypitään pelistä toiseen, sekään ei oikein maistu. Siksi olenkin päättänyt, että alkavan vuoden aikana en enää kovinkaan helposti osallistu näihin testi- ja demopeleihin, ellen ole lukenut sääntöjä ja ennen kaikkea, ellei minulla ole siihen sopivia minatyyrejä. Käytän aikani muuhun pelaamiseen ja figuiluun.

Tässä taustalla on myös se seikka, että en ole niinkään kiinnostunut pelaamisesta sinänsä, vaan
enemmän miniatyyrien kanssa puuhaamisesta, ja pelit ovat motivoiva ja sitova tekijä kokonaisharrastuksessa, eivät sen tärkein ulottuvuus. Tällä osastolla ajattelenkin, että sääntöjä tulee ja menee, mutta miniatyyrit säilyvät ja ovat hyvä investointi. Sillä rintamalla tahti jatkuu entisellään, mutta luulen vähentäväni pelaamista jonkin verran ja otan siellä käyttöön periaatteen "vähemmän, mutta laadukkaampaa".

Yksi asia, joka mietityttää on, pitäisikö minunkin alkaa laskea noita maalaamiani figuja, kun se tuntuu olevan jotenkin tapana näissä piirreissä. Itse en edes tiedä kuinka paljon loppujen lopuksi maalaan kuukaudessa tai vuodessa, mutta perustuen arvioon päädyn viidensadan hujakoille. Ihan "tonnikerhoon" en siis pääse, joten laatuni tulkoon muusta kuin määrästä. Toisaalta olisihan se hauska tietää, joten taidan ottaa Excelin käyttöön minäkin pensselin rinnalle.

Jokainen maalattu miniatyyri tekee maailmasta paremman paikan.