Black Powder - Landshut

Black Powder Tonava -kampanjamme jatkui eilen Landshutin taistelulla. Landshutin taistelussa Itävallan armeija pyrki vetäytymään yli Isar joen, Itävallan komentajalla Hillerillä oli kiire saada joukkonsa yli joen, ennen kuin Ranskan armeija Lannesin johdolla saavuttaisi vetäytyvät. Vetäytymista hodasti joki, jonka yli johti vain kaksi siltaa, joten Itävalta joutui suojamaan ylitystä jättämällä osan armeijasta hidastamaan Ranskaa.

Tämäkin taistelu perustui oikeaan käytyyn taisteluun, mutta joukkojen määrää oli jälleen hieman säädetty pelattavuuden vuoksi, joten toisensa Isarin rannalla kohtaavat armeijat olivat hieman tasaväkisempiä, kuin ne aikanaan olivat olleet. Kaikkiaan kummallakin kenraalilla oli reilut parikymmentä pataljoonaa komennossaan.

Alkuasetelma

Taistelun alussa koko Itävallan armeija oli vielä joen toisella puolella, samalla josta Ranska saapui. Ainoastaan raskas 12" patteri oli saatu vietyä turvalliselle puolelle. Osa jalkaväestä oli asettunut linjaan valmiina taisteluun ja kevyt ratsuväki oli vetäytyvän joukon takana, vartioimassa mahdollista ranskalaisen ratsuväen ilmestymistä taistelukentälle. Ranska aloitti saapumalla komennoilla pöydälle etukäteen kartaan merktyistä pisteistä. Osa Ranskan joukoista oli viivästynyt ja saapuisi kentälle vasta kolmannella vuorolla.

Takaa-ajo alkaa

Hieman hermostuneiden itävaltalaisten seuratessa ranskan joukot alkoivat saapua taistelukentälle. Vasemmalla sivustalla kokonaisnen prikaati marssi tietä pitkin paikalle, ja Itävallan joukot havaittuaan aloitti ryhmittymisen hyökkäystä varten. Ranskan linjan keskustassa Baijerilaisista koostuva prikaati totesi marssineensa suoraan Itävallan kevyen ratsuväen eteen ja valmistautui avaamaan tulen ratsuväkeen. Ranskan oma ratsuväki ei heti alussa saanut komentolinjojaan kuntoon ja viivästyi taistelun aloituksesta. Itävalta puolestaan kiirehti ensimmäisiä joukkojaan joen kohti siltoja, ja ensimmäiset pataljoonat aloittivat ylityksen.

Tässä vaiheessa ranskan komentajalle oli selvää, että taistelu pitäisi käydä kahdessa osassa, sillä valtaosa Itävallan armeijasta pääsisi yli sillan. Ensin olisi siis lyötävä hidastavat elementit mahdollisimman
pienin tappioin.

Ranska hidastelee

Baijerilaiset joukot onnistuivat häätämään Itävallan kevyet ratsujoukot pois edestään tehokkaalla muskettitulella, ja etenivät varovasti linjassa kohti taistelukentä keskellä ollutta kukkulaa.

Vasemmalla sivustalla ollut vahva ranskalaisprikaatin komentaja ei saanut komentojaan selkeiksi jo koko prikaatille annettu hyökkäyskäsky ei mennyt perille, joten koko prikaati jäi paikalleen epätietoisena.

Itävallan joukot virtasivat yli joen, kun osa joukoista vain odotti tulossa olevaa Ranskan hyökkäystä.

Lannes saapuu

Vihdoin taistelukentälle saapui jälkeen jäänyt Boyerin prikaati, jonka mukana alueelle ratsasti myös marsalkka Lannes, jonka saapuminen selvästi motivoi oikeaa sivustaa. Tämä juuri saapunut joukko marssi nopeasti eteenpäin marsalkkansa katseen alla, ja saatoi häpeään edelleen hidastelevat vasemman sivustan joukot. Nopea eteneminen kuitenkin pysähtyi oikealle sivustalle siirtyneen Baijerilaisen prikaatin linjaan, joka oli juuttunut tulitaisteluun muutaman Grenzer pataljoonan ja metsän suojasta tulittavan jääkärijoukon kanssa.

Itävalta jatkoi joukkojen siirtämistä yli siltojen hyvässä järjestyksessä, ja hidastavat yksiköt tulittivat ranskalaisia parhaansa mukaan. Osa Itävallan joukoista valmistaui jatkamaan marssia poi koko taistelualueelta ja ranskalaisten ulottuvista.

Itävalta livahtaa

Valtaosa Itävallan jokoista oli jo ylittänyt joen ja marssi hyvässä järjestyksessä kohti takalinjaa yhdistääkseen joukkonsa toiseen itävaltalaiseen joukko-osastoon.

Ranskan hyökkäys oli edelleen tehotonta, ja kun samalla Itävallan taustaa varmistavat joukot taistelivat kuin leijonat ylivoimaa vastaan, juuttui koko ranskan armeija käytännössä tuloksettomaan taisteluun. Kuin kuittina koko Ranskan vasemman sivustan tehottomuudelle, oli koko prikaati menettänyt niin paljon miehiä, että sen taistelukyky oli käytännössä menetetty. Itävallan jalkaväki oli todella taistellut urhoollisesti. Oikealla sivustalla Baijerilaisten aiheuttama tulppa purkautui, ja Boyer pääsi taas etenemään, mutta sekin pysähtyi urheiden itävaltalaisten vastahyökkäykseen. Tämä vastahyökkäys oli viimeinen taistelutoimi, jonka jälkeen valtaosa Itävallan armeijasta oli jo vetäynyt pois ja Ranska puolestaan kyvytön saavuttamaan vetäytyjiä, joten Lannes keskeytti takaa-ajon turhautuneena, hänellä olisi sananen sanottavana prikaatinkomentajilleen.

Tämä taistelu meni selkeästi Itävallan kenraalille. Onnistunut viivytystaktiikka ja tehokas joukkojen manöveeraus yli siltojen onnistui hyvin. Itävalta joutui uhraamaan joen toiselle puolelle hidastamaan jääneet joukkonsa, mutta se uhri ei ollut turha. Ranska puolestaan menetti taistelun totaalisen epäonnistuneeseen komentamiseen, ja huonoon taktiikaan taistelun alettua. Ranska itse asiassa lankesi Itävallan hidastustaktiikkaan ja menetti oman pelinsä kokonaan. Ranskan tappiot olivat mitättömiä, ja vain yksi pataljoona menetetiin, kun Itävallan tappiot olivat huomattavat, silti päivä meni Itävallan komentajalle.

Tässä muutamia kuvia käydystä pelistä.

Itävalta ryhmittyneenä viivytystaisteluun.

Massiivinen ylivoima, ja silti linja pitää. Näitä tapahtui monta tässä taistelussa.

Itävallan joukot marssivat suojaan joen toiselle puolelle.

Yhä enemmän joukkoja livahtaa ranskaisten käsistä.

Tämä urhea joukko suojasi siltaa loppuun saakka, kunne teki viimeisen kohtalokkaan vastahyökkäyksen.

Ranska vyöryy päälle, ja tulos aina Hold your ground!

Vain yksi ratsuväkitaistelu nähtiin, kenraalit vastakkain.

Rohkea kevyen prikaatin Grenzerit valmistautuvat tulitaisteluun.

Hieno peli jälleen. Antin laatima skenario oli toimiva ja tasapainoinen, ja pelin lopputuloksen ratkaisi lopulta Ranskan komentajan tilanteeseen ja tavoitteeseen sopimaton taktiikka, jota edesauttoi vielä ilmiömäinen komentoheittojen epäonnistuminen, ja juuri kriittisillä hetkillä.

Tonava kampanjamme jatkuu helmikuussa hieman suuremmalla Eckmuhlin taistelulla.