maanantai 11. kesäkuuta 2012

Noppakerhon WAB turnaus

Oli siellä sotanorsukin!
Osallistuin viime viikonloppuna Nopat ja taktiikka -kerhon WAB turnaukseen, jossa kuusi armeijaa eri antiikin ajoilta otti yhteen, hyvinkin erilaisin taistelutaktiikoin. Alunperin minun piti osallistua jo ensimmäiseen turnaukseen huhtikuussa, mutta silloin aikataulu petti, joten nyt oli totuuden hetki.

Valitsin armeijakseni geneerisen Kelttiarmeijan, pääasiassa sen värikkyyden vuoksi, ja koska minulla oli sellainen maalattuna vuoden 2007 syksyltä. Toinen vaihtoehto olisi ollut Imperial Roman, ja se olisikin varmaan ollut menestymisen kannalta parempi vaihtoehto. Keltit on kivempia pelata ja sen listaa ei tarvitse säätää, vaikka lista onkin aika kevyt, tarkoittaa eitä että siinä ei ole ns. eliittiyksiköitä.

Siis figut pakettiin ja aikaisin sunnuntaiaamuna kerholle, jossa kuusi veteraanipelaajaa kokoontui testaamaan taitojaan ja onneaan Warhammer Ancient Battles 2.0 säännöillä.

Ensimmäinen taistelu - Keltit vs. late Imperial Roman

Melkein historiallinen vastakkainasettelu, mutta vain noin viisisataa vuotta kellot väärässä ajassa :-). Sain siis vastaani Niilon upeasti maalatun ja hyvin kootun roomalaisjoukon, ja tiesin jo alussa että tämän vastustajan voittaminen ei olisi helppoa, eikä se ollutkaan, vaan mahdotonta! Asetin oman armeijani alusa siten, että suuret soturijoukot asettuivat keskelle pöytää ja nopeat ratsut ja kärryt sivustoille. Ajatuksena barbaari -tyyliin, jousta kohti vihollista ja murskata vihollisen jalkaväki massiivisella rynnäköllä. Niilo asetti armeijansa alussa hyvin samalla tavalla, legioonalaisyksiköiden tukiessa toisiaan keskellä. Keltit lähtivät ryntäämään kohti roomalaisia ja saivat kaksi kierrosta nuolikuuroja ja muita heittoaseita silmillee, kunnes pääsivät kiinni linjaan. Mutta sepä piti, koska kilpimuuri ja keihäät estivät barbaari -horden ylijuokun. Hävisin lopulta pelin täydelliseen tappioon.

Niilon upeasti maalattu Late Roman armeija.
Kilpimuuri, josta ei mennä läpi.
Keltit lähtölinjassa, kohta kohti vihollista! 
Keltti ylimykset hevosten selässä, kohti vihollista!
Roomalaiset odottavat... 
kunnes rysähtää - fanaatikot ottavat vastaan ratsuväen iskun! 
Rooman liittolaiset - tasankojen ratsumiehet.
Kilpimuuri, joka kilpisti soturiheimon hyökkäyksen.

Toinen taistelu Keltit vs. Persia

Toisessa ottelussa sain vastaani Kallen värikkäät Persialaiset, joiden koostumus vaikutti jotenkin kevyemmeltä kuin roomalaisten - kevyttä skirmish ratsuväkeä ja jousimiehiä. Tässä taistelussa oli käytössä reservisääntö, joka pakotti pelaajan jättämään kaksikymmentä prosenttia joukoistaan pois pöydältä pelin alussa. Ne sitten tulisivat myöhemmin mukaan ennalta määrättyyn sivustaan, oikealla nopanheitolla.

Läksin tähän peliin samalla taktiikalla, kuin edelliseen, vahvat yksiköt linjaan keskelle ja eteenpäin. Tavoiteena iskeä Persialaisten pyjamalinjaan. Mutta, mutta, Kallepa pelasi kevyellä ratsuväelle sen verran taitavasti, että ne estivät minun nopeat marssiliikeet ja jouduin raahautumaan persialaisetn nuolisateessa kolme kierrosta, ennen kuin sain edes jonkinlaisen mahdollisuuden hyökätä. Iloinen ylätys oli se, että sain reservit aika alussa mukaa peliin ja juuri oikeaan kohtaan. Tosin en oikein osannut käyttää niitä tehokkaasti...

Peli päättyi persialaisten pistevoittoon, mutta vielä kierros tai pari niin olisin puhdistanut pöydän...



Kallen värikäs ja nopea Persian armeija. 
Näillä kavereilla on jousia, paljon jousia.
Sääntökikkaa parhaimmillaan, eli kuinka tapat vetäytyvän joukon ratsastamalla ympyrää...

Kolmas taistelu Keltit vs. Tuaregit jostain Afrikan aavikolta

Viimeiseessä taistelussa Keltit saivat hämmästellä Mikan värikästä ja kummallista Afrikka -liittoumaa, jossa tuaregit ja zulut olivat lyöneet hynttyyt yhteen. Mitä omituisimpia joukkoja, kameleineen ja pommimiehineen!

Taas samalla taktiikalla ja kohti Mikan erittäin defensiivistä taktiikkaa. Taas sama tilanne, nuolisateessa kohti linjaa, mutta nyt tehokkaammin, sillä Mika ei estänyt marssimistani. Olin jo toisella ja taas kolmannella kierroksella lähitaistelussa huivipäiden kanssa, ja nehän meinivät siitä rikki ja juoksivat pois. Sitten onni kääntyi, kun jostain ilmestyi omituisia pommimiehiä hameet pällä, ja heittelivät pommeja, jotka pakottivat urheat soturini pakenemaan pois laudalta. Hieman rikkinäinen sääntö, eikö vaan?

Kolmas taistelu päättyi marginaaliseen tappioon ja sain pidettyä kaksi kolmesta pelin objektiivista halussani.

Mikan värikkäät ja eksoottiset Pohjois-Afrikan aavikkosotilaat
Päivän päätteeksi jouduin tunnustamaan tappioni!, Huolimatta siitä, pelit olivat hauskoja ja nopeatempoisia - pidän itse nopeasta pelaamisesta. Lisäksi Noppakerhon veteraanien kanssa on hauska pelata, sillä peleissä on aina reilu henki ja hyvä fiilis!

Seuraavaa kertaa odottaen ja lisää jousimiehiä palkaten - pommimiehet varokaa!

Turnauksen muuten voitti Marko Makedonialaisilla selkeästi.
Parhaan armeijan palkinnon pokkasi Niilo, hienolla ja yhtenäisellä Late Roman Armeijallaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti