maanantai 30. joulukuuta 2013

Välipäivien välitöitä

Joulut on vietetty ja uudenvuoden katsaukset ovat edessä. Ennen joulua, oli ajatuksena maalata paljon, kun kerran aikaa on, mutta maalaaminen jäi käytössä olleeseen aikaan nähden aika vähiin. Yksi syy hieman vähäiseen maalaamiseen on varmaan se, että olen nyt ilman varsinaista inspiroivaa projektia. Nyt kun sisäinen palo ei aja nyt maalauspöydän ääreen, annan asian vain olla.

Koska maalaaminen on minulle myös rentouttavaa puuhaa, niin ihan ilman maalaamista en tietenkään ollut. Tein tuotantotilan "lattialla" pyörineitä epämääräisiä häntiä ja muita pitkän kesken olleita töitä valmiiksi. Jotain tuli siis silti tehdyksi, ja tässä katsaus välipäivätöihin.

Syyskuussa alkaneen Blood Axe projektin Kommandot tulivat määrävahvuuteensa.
Kauan aikaa sitten pohjamaalatut Baker Companyn NVA figujen viimeinen erä valmistui kevään FoF Vietnam peleihin.
Mentor sniperit, ja aikaan War Headissa esitelty Tellion sai oman squadinsa.
Ja huipuksi Noppakerholta poistokasasta evakuoitu arrer boyz unit, vielä hieman VIP tilassa.
Oli oikeastaan mukava saada näitä pois tukkimasta työjonoa, nythän sinne mahtuisi ihan uusi projekti, mutta mikä?

sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Black Powder - Teugen - Hausen 1809

Teugen - Hausen oli marraskuussa alkaneen Tonava -kampanjamme toinen peli, jossa metsäisellä harjanteella toisensa kohtasivat Ranskan ja Itävallan joukot. Itävalta oli aloittanut ylltäyshyökkäyksellä tunkeutumisen Baijeriin, ja samalla sodan Ranskaa vastaan, mikä oli saanut Ranskan tilapäiseen sekaannuksen tilaan. Teugen - Hausenin taistelu syntyi, kun marsalkka Davout määräsi oman armeijansa marssimaan länteen, pyrkien yhdistämään sen Ranskan pääjoukkoihin. Ikävä kyllä Itävallan kolmas, Hohenzollerin armeijakunta, oli marssivien ranskalaisten tiellä. Tästä syntyi tilanne, jossa Itävallan armeijakunta muodosti tiesulun metsätielle Teugenin ja Hausenin kylien väliselle harjanteelle, joka Ranskan oli määrä ylittää. Ranskan etenevää kärkeä johti kenraali St. Hillaire, jota vastassa oli kenraali Hohenzollern. Taistelu kulki historiallisesti, niin että molemmilla osapuolilla oli aluksi vain osa joukoista taistelualueella, ja lisää joukkoja liittyi taistelun kuluessa mukaan, sitä mukaa kun saapuivat paikalle.

Alkuasetelmat

 Itävallan joukot sijoituivat metsäiselle harjanteelle tien molemmille puolille, pääjoukon asettuessa tien vasemmalle sivulle (ranskalaisten näkökulmasta). Tielle jäi vahva tykistöpatteri, joka asemistaan hallitsi hyvin koko harjanteen reunaa, ja patterin takana odotteli pieni husaariyksikkö tilanteen kehittymistä.

Ranska puolestaan eteni pienen kukkulan suojassa kolonnissa kohti harjannetta. Ranskan vahvistusket kiiruhtivat eteenpäin saadakseen lisää voimaa kohta alkavaan hyökkäykseen. Myös Itävalta kiirehti eteenpäin, sillä harjanteelle olisi saatava nopeasti lisää joukkoja Ranskan veteraanien pysäyttämiseksi. Kenraali St. Hillairea hieman huolestutti oman kevyen ratsuväen puutuminen.

Hyökkäyksen valmistelu

Ranskan komentajat käskyttivät molemmat ensin paikalle tulleet prikaatit ylittämään pienen kukkulan, jonka takaa avautuisi näkymän tavoitteena olevalle harjanteelle. Jostain syystä Ranskan joukot olivat hitaita reagoimaan käskyihin ja vain toinen prikaati pääsi vaivoin määrätyyn pisteeseen, toisen jäädessä pohtimaan saamiaan määräyksiä tarkemmin. St. Hillaire ratsasti esikuntineen pienelle kukkulalle tähystämään.


Itävalta pysyi paikallaan odotellen, ja reservistä tulevat joukot kiiruhtivat eteenpäin parhaalla mahdollisella tavalla.

Vihdoin Ranska sai ensimmäiset prikaatit ylittämään harjanteen, ja heti niiden kintereillä saapui uusi prikaati, jonka kenraali määräsi ohittamaan pienen kukkulan vasemmalta puolelta, ja etenemään kohti harjanteen vasenta laitaa kohti harjanteella olevia itävallan pataljoonia. Alun viivyttely, osoittautuikin onnekkaaksi, sillä nyt Ranskalla oli jo varteenotettava hyökkäysvoima valmiina.

Itävalta säilytti edelleen asemansa rauhallisesti ja vain odotteli lisäjoukkoja Hausenin suunnasta. Ensimmäiset harjanteen saavuttaneet Itävallan reservit olivat landwehr joukkoja harmaissa univormuissaa. Itävallan voimakkaammat osastot olivat vielä matkalla.

Kukkulan ylittämisen jälkeen Ranska alkoi vähitellen levittää prikaatejaan työntäen vasemman sivun voimakkaammin eteen, oikean sivustan jäädessä passiivisemmin vain varmistamaan tien oikeaa puolta. Tässä vaiheessa ranskalainen komentaja ei ollut vielä lopullisesti ratkaissut hyökkäysjärjestystä, mutta aikaa ei ollut hukattavaksi, sillä jokainen menetetty hetki toisi vain lisää itavaltalaisia harjanteelle.

Kuin vahvistuksena tälle, vahva itävaltalais -prikaati saavutti harjanteen ja alkoi asettaa toista puolustuslinjaa metsään.

Kun Ranskan reservistä saapui vielä kaksi kevyen jalkaväen eliittiyksikköä, niin silloin St. Hillaire teki lopullisen päätöksen. Hyökkäys tehtäisiin vasemman kautta, yhdeksän patajoonan voimalla. Oikealle hän jättäisi vain yhden kevyen jalkaväen prikaatin, minkä olisi määrä häiritä ja sitoa vastustajan joukkoja, ja pitää ne pois päähyökkäyksen puolustuksesta.

Tässä vaiheessa näytti siltä, että Itävalta odotti edelleen koko rintaman hyökkäystä, sillä puolustusta vahvistettiin tasaisesti tien molemmilla puolilla.

Ranska hyökkää

Kuten oli suunniteltu, Ranska hyökkäsi kärkiprikaatin voimin itävallan linjaan, joka odotti harajanteella. Kaksi muuta ranskalaista prikaatia siirtyi hyökkääjien takana, valmiina tukemaan tai jatkamaan hyökkäystä. Kevyt jalkaväki eteni äärimmäisenä vasemmalla, valmiina joko tukemaan hyökkäystä tai kiertämään Itävallan linjan sivulle, jos tilanne antaisi siihen mahdollisuuden. Toistaiseksi Ranska piti vielä tiellä olevan joukkonsa vahvana, uhaten myös rintaman keskustaa, vaikka hyökkäys kohti tykkipattereita ei olisi ollut järkevää.

Ranskan ylipäällikölle oli aivan selvää, että ensimmäisenä hyökännyt prikaati tulisi kuluttamaan voimansa vahvan puolustajien tuleen ja rinteen kapuamiseen, joten takana tulevan prikaatin olisi jatkettava heti kun ensimmäisen hyökkäys horjuisi.

Itävalta sai edelleen lisää joukkoja harjanteella, ja järjesteli niitä toiseen linjaa ensimmäisen taakse. Tässä vaiheessa myös Itävallan Husaarit aloittivat, ja hyökkäsivät kohti Ranskan jalkaväkeä   rintaman keskustassa. Jalkaväki muodosti neliön ja koko prikaati juuttui paikalleen ratsuväen uhan alla. Ilman omaa kevyttä ratsuväkeä, Ranska vain joutuisi reagoimaan husaarien operointiin voimatta estää sitä tehokkaasti.

Ankara taistelu harjanteesta

Ensimmäisen prikaatin hyökkäys saavutti vaivoin harjanteen laen, ja niissä asemissa taisteltiin jonkin aikaa, Itävallan pitäessä puolensa sitkeästi. Taistelun tssä vaiheessa ratkaisevia murtumisia ei tapahtunut, vaan harjanteen vasemmalla puolella taistelua vain jatkettiin.

Ranskan ylipäällikkö siirsi tässä vaiheessa tiellä olleen prikaatin myös vasemmalle, varmistaakseen riiittävän voiman myös hyökkäyksen toiselle puolelle. Ranskan oikealla sivustalla kevyen jalkaväen prikaati asettui skimirh -muotoon ja aloitti tulitaistelun Itävallan Grenzer pataljoonan ja tykistöpatterin kanssa. Tästä oli tuleva pitkä ja verinen laukausten vaihto.

Tien oikealla puollella ratsastavat husaarit pitivät jalkaväkeä neliöissä ja saivat paljon huomiota musketin kuulien muodossa, mutta kuin ihmeen kaupalla selvisivät tulituksesta.

Itävallan vastahyökkäykset ja ratkaisu

Ranska sai edettyä askel askeleelta taistellessaan harjanteella, ja Itävallan ylipäällikkö päätti kääntää tilanteen ja aloitti sarjan vastahyökkäyksiä Ranskan joukkoihin. Ilmeisesti ranskalaisten kuviteltiin olevan jo väsyneitä hyökkäyksestä,  mutta toisin kävi. Ranska löikin takaisin, ja taistelun huippukohdassa Itävalta menetti monta pataljoonaa kun vastahyökkäys ei onnistunut odotetulla tavalla. Itävallan kulutettua suuren osan reserveistään noissa vastahyökkäyksissä, oli jälleen Ranskan vuoro iskeä. Ratkaisevat Ranskan hyökkäykset mursivat vähitellen Itävallan joukot ja lyötyjen prikaatien rippeet alkoivat vetäytyä pois linjasta, kohti parempaa huomista.

Ranska oli saanut harjanteen, ihme kyllä, kohtuullisen pienin tappioin. Tie Hauseniin oli auki!

Tämä taistelu meni aivan historiallisen esikuvansa mukaisesti. Antti oli rakentanut pelistä hienon tasaisen asetelman, joten taistelu oli mielenkiintoinen aina viimeiselle kierrokselle asti. Peli oli paljon tasaisempi, kuin lopputulos antaisi olettaa, hyvä taisto!

Tässä vielä hieman tunnelmakuvia linjasta ja sen takaa.

Itävallan joukot valmistautuvat kohtaamaan ranskan hyökkäyksen.
Itävallan reservit marssilla harjanteelle.
Ranska rakentaa hyökkäystään, vasenta sivustaa vahvistetaan.
Kaunis valkoinen univormu hohtaa metsäisellä harjanteella.
Grenzer joukot Itävallan oikella sivustalla.
Lopun alkua, Ranska vahvasti harjanteella.
Kevyt jalkaväki tulitaistelussa, tät joukko tuhoutui näille paikkeille.
Husaarit kuisaavat jalkaväkeä ratsastellen ympäriinsä.
St. Hillaire neuvottelee Aidensa kanssa ennen hyökkäystä.
Tonava -kampanjamme toinen peli oli hauska kuten oikeastaan Black Powder pelit miltei aina. Jatkamme kampanjaa tammikuussa, jolloin vuorossa on Landshut, ja sen jälkeen suurempi Eckmühl.






keskiviikko 11. joulukuuta 2013

Black Powder - Austerlitzin taistelu

Idea ja valmistelua

Viime kesän suuri Waterloo oli hieno kokemus, ja siitä jäi usko ja halu pelata lisää suuria Black Powder pelejä 15mm miniatyyreillä. Niinpä päätimme lokakuun lopulla käynnistää seuraavan suuren historiallisen taistelun valmistelun. Peli oli määrä pelata samoihiin aikoihin kuin oikeakin taistelu, ja lopulta pelasimme pelin marraskuun viimeisenä päivänä, siis vain kaksi päivää ohitse oikean päivämäärän.

Valmistelu käynnistyi useiden taistelun historiikkien lukemisella ja taistelussa mukana olleiden joukkojen tutkimisen. Samaan aikaan rekrytoimme joukon asiasta kiinnostuneita pelaajia toimimaan eri puolten kenraaleina. Tässä pääkriteeri oli luonnollisesti sellaiset pelaajat, joilla olisi sopivia joukkoja tähän taisteluun. Marraskuun aikana kenraalit kiinnitettiin, OOB:t valmistuivat, joukot laskettiin ja pelaajamateriaali valmistui, olimme valmiit suureen päivään. Taustatyö ja etukäteisvalmistelu on hyvin tärkeää tällaisessa pelissä, sillä paikalle tulevat pelaajat eivät välttämättä tunne käytyä taistelua kovinkaan syvällisesti, tosin tässä tunsivat. Lisäksi valmistelutyö ja historian tutkiminen on keskeinen osa historiallista pelaamista. Toisaalta valmistelu takaa sujuvan pelikokemuksen kaikille.

Valmisteluvaihen päätteeksi edellisenä iltana kokoonnuimme ydinjoukolla valmistelemaan pelipöydän ja sijoittelemaan joukot alkuasetelmaansa, ja sen jälkeen kaikki oli valmista seuraavaan aamuun ja taisteluun.

Joukkojen asettelu ja lähtösetelmat


Ranskan lähtöasetelmat.
Austerlitzin taistelu oli suuri taistelu, ja lähinnä olosuhteiden pakosta, ja myös miniatyyrien riittävyyden vuoksi, rajasimme käymämme taistelun rintaman etelä osaan ja sen kulminaatiopisteeseen Prazenin kukkuloiden ympärille, jossa aikanaan taistelu ratkaistiin. Joukkojen alkuasetelma oli historiallinen ja myös OOB:t hieman karsittuina olivat "oikeita" kuten aikanaan. Lisäksi halusimme, että taistelu alkaisi kuten silloin, joten vastapuolten tavoitteet edellyttivät molemmilta osapuolilta toistensa rintaman läpäisyä, siis oli odotettavissa liikkuva taistelu. Tätä tukivat vielä ensimmäisen kahden pelikierroksen ajaksi annetut käskykirjeet, joiden mukaan kenraalien olisi toimittava, jonka jälkeen he olisivat vapaita toimimaan tilanteen vaatimalla tavalla.
Venäjän ja Itavallan liittouman lähtilanne.

Taistelu käytiin ns. Corps tasoisilla ryhmittymillä, jotka jaettiin sen jälkeen divisiooniin ja prikaateihin. Tässä Ranskalla oli kaikkiaan neljä ja Itävallan ja Venäjän liittoumalla viisi coprs tasoista isoa armeijaa, siis kyseessä oli suuri taistelu, jopa Black Powder -pelin mittapuulla.


Taistelu alkaa

Taistelun alku käynnistyi Itavallan ja Venäjän avauksella, kuten aikanaankin. Itävallan joukot aloittivat nopean etenemisen kohti Prazenin kukkuloita tavoitteenaan ylittää ne nopeasti ja saavutaa kukkuloiden takana oleva Sokolnitz - Puntovitz linja. Venäjä seurasi perässä hieman rauhallisemmin, ilmeisesti saksankieliset käskykirjeet tuottivat Venäjän kenraaleille aluksi haasteita. Vahvat liittouman reservit oli määrätty odottamaan taustalla ja seuraamaan tilanteen kehitystä.

Ranska puolestaan aloitti etenemisen kohti itse Prazenin kukkuloita, jotka niiden oli aluksi määrä miehittää luodakseen aseman, joka hallitsisi koko taistelurintaman keskikohtaa. Niin Ranskakin aloitti nopean etenemisen, mutta ei edennyt Itävallan vauhdilla.

Itävalta saavuttaa Stahre Vinoradyn.
Itävalta saavutti kukkulat ensimmäisenä, jonka jälkeen saman teki Ranska kukkuloiden toisella puolella. Itävallan nopeus merkitsi sitä, että Itävalta sai haltuunsa kukkuloilla sijaistevan Stahre Vinoradyn viinitilan, ja havaittuaan ranskalaisten rynnistyksen, miehitti viinitarhat.

Ranskan kenraali Vandamme joutui hyökkäämään viinitarhoille linnoittautunisiin joukkoihin, joten tilanne pysähtyi paikalleen ja ensimmäiset taistelut alkoivat Stahre Vinoradyssä.


 
Viinitarhan taistelun alkaessa toinen ranskalainen kenraali St. Hillaire puolestaan saavutti prazenin kukkulan huipun ja Prazenin kylän kukkuloilla, ja sai puolestaan rauhassa asetttua asemiin kylään ja sen ympäristöön, ja odottaa etenevää Venäjää. Ranskan rintaman oikealla sivustalla kenraali Lannes valmistautui kohtaamaan Venäläistä kenraali Bagrationia. Lannes päätti jättää toisen divisioonistaan pitämään venäläiset paikoillaan ja siirsi toisen divisioonan kohti kukkuloita, valmiina tukemaan Vandamme hyökkäystä.

Bagration vastasi Lannesin haasteeseen lopettamalla etenemisen ja vei joukkonsa linjaan ja aloitti tulitaistelun Ranskan oikealla sivustalla. Täällä liittouman rintaman eteneminen pysähtyi.

Taistelu harjanteesta kiihtyy

Voimakkaalla hyökkäyksellä Ranska löi viinitarhaa hallinneet itävaltalaisjoukot, mutta raskain tappioin. Vähitellen kuitenkin, koko harjanne siirtyi ranskalaisetn hallintaan, varsinkin kun venäläisten hyökkäys Prazenin kylän ympäristössä ei ollut vielä saavuttanut täyttä voimaansa. Viinitarhan ympärillä molemmat osapuolet tekivät hyökkäyksiä ja vastahyökkäyksiä, menettäen runsaasti miehiä ja tilanne jauhoi paikallaan.

Napoleon johtaa kaartia
Kuin yhteisestä ymmärryksestä sekä Ranska että liittouma aktivoivat reservissä olleet kaartin joukot, jotka alkoivat siirtyä kohti taistelun kulminaatiopistettä vahvaa viinitarhaa.

Venäjän kaarti aloittaa etenemisen.
Taistelun huippukohta Prazenin kukkuloilla

Päivän kuluessa molemmat osapuolet syöttivät yhä lisää joukkoja Prazenin kukkuloille yrittäen saavuttaa tavoitteensa ja ennen muuta, lyödäkseen vihollisen ratkaisevalla tavalla. Taistelu siis riehui huipussaan kukkuloiden rinteillä, yhä aina vain tuoreiden prikaatien iskiessä vastakkain. Kumpikaan osapuoli ei onnistunut tässäkään antamaan toiselle ratkaisevaa iskua, ja vaikka Ranskalaiset onnistuivat aggressiivisuudellaan voittamaan monessa kohtaa, piti venäläisten sitkeys ja itsepäisyys linjan paikallaan. Nuo pienet voitot eivät olleet kuitenkaan turhia, sillä vähä vähältä Ranska puski vastustajansa pois rinteeltä ja otti tavoitteensa tulella ja pistimillä.

Samaan aikaan ratsuväen joukot aloittivat siirtymisen asemiin pystyäkseen hyödyntämään mahdollisia aukkoja rintamalinjassa. Ranskan prinssi Murat´n ja Itävallan Lictensteinin prissin johtamat ratsuväkiarmeijat aktivoituivat mukaan taisteluun.

Molempien maiden kaartin elliittijoukot suuntasivat kohti Stahre Vinoradyä, joka oli muodostunut tämän taistelun painopisteeksi.

Kaarti hyökkää

Ranskan kaarti oli edennyt nopeasti kohti tavoitteena ollutta viinitarhan ympäristöä, jossa se valmistautui hyökkäämään välittömästi, ja sen se teki ennen Venäjän kaartin saapumista taisteluetäisyydelle. Ranskan kaarti iski valtavalla voimalla kukkuloille ja yli kukkuloiden työntäen tieltään loput viintarhan alueella olleet liittouman joukot, ja saivat aikaan pitkälle menevät läpimurron, joka ulottui aina Venäjän kaartin joukkoihin.

Tänä aikana liittouman ratsuväkiarmeija alkoi siirtyä kohti rintamalinjan keskikohtaa, kun taas Ranskan raskas ratsuväki iski voimakkaasti Bagrationin vähitellen eteen jääneeseen linjaan.

Päivä päättyy ja taistelu loppuu

Taistelua oli käyty koko päivä, ja taistelu oli pysähtynyt Prazenin kukkuloille. Kumpikaan ei ollut pystynyt lyömään toista päivän aikana, joten taistelu päättyi lopulta ratkaieemattoman, vaikka Ranska olikin saavuttanut joitakin ensimmäisistä tavoitteistaan. Ranska oli saavuttanut hieman enemmän, mutta toisaalta sitä tehdessään, menettänyt enemmän joukoistaan. Varsinkin venäjällä oli vielä taistelun loppuessa jonkin verran tuoreita joukkoja jäljellä, mutta ei todennäköisesti riittävästi voittoon. Taistelu päättyi siis lopulta ratkaisemattomana.

Tässä vielä lisää kuvia taistelukentältä.

Lichtensteinin ratsuväkeä.
Venäjän kaarti matkalla kohti rintamaa.
Venäjän joukot rynnistävät Prazenin kukkuloille.
Kokonaiskuvaa taistelun huippuhetkistä.
Ja vielä enemmän joukkoja liittyy rintamalle.
Ranskan kaarti vyöryy yli Prazenin kukkuloiden Venäjän kaartin kimppuun.
Ranskan raskas ratsuväki iskee venäläisten linjoihin.
Taistelu ja peli olivat ohitse noin kahdeksan tunnin intensiivisen pelaamisen jälkeen. Kuten kuvista näkyy, figuja oli mukan paljon ja peli oli suuri. Black Powder osoitti jälleen pelattavuutensa, ja itse asiassa alankin nyt olla vakuuttunut siitä, että juuri suuret figumäärät saavat pelin vasta toimimaan, silloin homma alkaa toimia.  Minulle parasta Black Powder -pelaamista on juuri tällainen spektaakkelinomainen tapahtuma. Silloin puhutaan helposti useista sadoista miniatyyreistä molemmilla puolilla.

Sellainen pieni huomio vielä, että tässä pelissä taidettiin rikkoa kerhon epävirallinen "blunder" -heittojen ennätys, sillä niitä tuli ropisemalla, ja jo perinteeksi muodostunut "blunderpullo" hupeni vauhdilla.

Jälleen, hieman itseäni toistaen, hieno kokemus ja hyvä peli!

Lisää erinomaisia kuvia käydystä taistelusta löytyy täältä!

Seuraavaksi kohti ensi kesää ja Wagramia!


tiistai 10. joulukuuta 2013

WH40K Apocalypse Fight Clubin vieraana

Viime sunnuntaina oli jälleen ohjelmassa määräaikainen Apocalypse -peli tutulla Apo -jengillä. Tälle kertaa Noppakerholla oli samaan aikaan turnaus, joten neuvottelimme ja pääsimme vieraisille War Headin Fight Clubin erinomaisiin pelitiloihin. Saimme erinomaista palvelua, sillä tilan lisäksi Teemu oli kasannut meille suuren pelipöydän valmiiksi, joten saavuimme kuin valmiiseen pöytään! Iso kiitos Teemulle tilasta ja mainiosta isännyydestä!

Peli itsessään oli meille aika normaali Apocalypse, siten että pelaajia oli neljä ja jokainen toi kuuden tuhannen pisteen armeijan. Pelasin vaihteeksi niin kutsuttuja "hyviksiä" eli armeijani muodostui klassikkoarmeijastani Mentor Legioonasta tukenaan kaartin panssarijoukot. Rinnallani taisteli lisää Space Marineita, Blood Angels ja Grimson Fist chaptereista. Imperiumia vastassa oli Örkkien, Dark Eldarien ja kaaoksen liitto. Tein tapani mukaan aika lailla troop -painotteisen armeijan, ja halusin eritoten tankkeja ja maakalustoa peliin - ihan vain vaihteeksi, joten eliitti ja fast attack puuttuivat aika lailla. No teurastushan siitä tuli, sillä vastassa oli demoniprinssejä, viisi sivumennen sanoen ja muuta murhaavaa. Imperiumi kärsi selvän tappion, mutta peli oli Apocalypsen tapaan ihan viihdyttävä, sillä näillä pistemäärillä pääsee kuitenkin pelaamaan, ja vaikka on kuinka ottavana osapuolena, niin pääsee myös itse välillä napauttamaan, ja se tuntuu sitten mukavalta!

Tässä muutamia kuvia käydystä taistelusta.
Joukot lähtöasetelmissa. Vain osa panssareista pöydällä.
Örkkien hirmuinen rynnistys Imperuimin linjoille, Nob Bikerit kärjessä!
Samaan aikaan Dark Eldarit koukkasivat sivustasta.
Demonit eivät koukanneet, vaan lentelivät ympäriinsä.
Imperiumin vastaisku Drop Podeilla, keskelle tankkiarmeijaa!
Mentorien Devastaattorit myyvät nahkansa kalliisti, Shoot it boys!
Taistelu kiivaimmillaan, Shadowsword tuhosi örkkien vaunut hetken päästä.
Mukava pelipäivä hienoissa puitteissa. Jäin vielä pelin jälkeen rakentelemaan War Headin operaattorien kanssa uutta temaattista pelipöytää, joka tulee olemaan hieno. En oikein malta odottaa pelejä sillä!

torstai 28. marraskuuta 2013

WH40K - Eldar Aspects


Otin maalauskeikan kaveriltani, jolla on ollut pitkän ajan Eldar armeija työn alla, itse asiassa niin kauan kuin muistan. Joten otin muutamia unitteja työn alle, ja sain pari valmiiksi.

Toiveena oli Codexin mukainen värimaailma, ja pieni viittaus Iyanden Craftworldiin, joten siksi hiukan keltaista ja sinistä.


Uudet - vielä metalliset - Howling Bancheet ja Striking Scorpionit olivat virkistävän erilaisia maalata, kun niitä vertaa normaalisti työpöydällä pyöriviin örkki ja mariini figuihin. Erityisen hienoa on figujen animointi ja sen myötä dynamiikka, ilo maalata!


Muutama kuva digitaaliseen muistiin, tehdystä työstä.

Banchee pomo.
Ja koko joukko.
Scorpionit valmiina iskemään.
Jotenkin tulee mieleen Predator...
Vielä olisi War Walker ohjelmassa, ja sitten keikka on heitetty.