Black Powder - Austerlitzin taistelu

Idea ja valmistelua

Viime kesän suuri Waterloo oli hieno kokemus, ja siitä jäi usko ja halu pelata lisää suuria Black Powder pelejä 15mm miniatyyreillä. Niinpä päätimme lokakuun lopulla käynnistää seuraavan suuren historiallisen taistelun valmistelun. Peli oli määrä pelata samoihiin aikoihin kuin oikeakin taistelu, ja lopulta pelasimme pelin marraskuun viimeisenä päivänä, siis vain kaksi päivää ohitse oikean päivämäärän.

Valmistelu käynnistyi useiden taistelun historiikkien lukemisella ja taistelussa mukana olleiden joukkojen tutkimisen. Samaan aikaan rekrytoimme joukon asiasta kiinnostuneita pelaajia toimimaan eri puolten kenraaleina. Tässä pääkriteeri oli luonnollisesti sellaiset pelaajat, joilla olisi sopivia joukkoja tähän taisteluun. Marraskuun aikana kenraalit kiinnitettiin, OOB:t valmistuivat, joukot laskettiin ja pelaajamateriaali valmistui, olimme valmiit suureen päivään. Taustatyö ja etukäteisvalmistelu on hyvin tärkeää tällaisessa pelissä, sillä paikalle tulevat pelaajat eivät välttämättä tunne käytyä taistelua kovinkaan syvällisesti, tosin tässä tunsivat. Lisäksi valmistelutyö ja historian tutkiminen on keskeinen osa historiallista pelaamista. Toisaalta valmistelu takaa sujuvan pelikokemuksen kaikille.

Valmisteluvaihen päätteeksi edellisenä iltana kokoonnuimme ydinjoukolla valmistelemaan pelipöydän ja sijoittelemaan joukot alkuasetelmaansa, ja sen jälkeen kaikki oli valmista seuraavaan aamuun ja taisteluun.

Joukkojen asettelu ja lähtösetelmat

Ranskan lähtöasetelmat.

Austerlitzin taistelu oli suuri taistelu, ja lähinnä olosuhteiden pakosta, ja myös miniatyyrien riittävyyden vuoksi, rajasimme käymämme taistelun rintaman etelä osaan ja sen kulminaatiopisteeseen Prazenin kukkuloiden ympärille, jossa aikanaan taistelu ratkaistiin. Joukkojen alkuasetelma oli historiallinen ja myös OOB:t hieman karsittuina olivat "oikeita" kuten aikanaan. Lisäksi halusimme, että taistelu alkaisi kuten silloin, joten vastapuolten tavoitteet edellyttivät molemmilta osapuolilta toistensa rintaman läpäisyä, siis oli odotettavissa liikkuva taistelu. Tätä tukivat vielä ensimmäisen kahden pelikierroksen ajaksi annetut käskykirjeet, joiden mukaan kenraalien olisi toimittava, jonka jälkeen he olisivat vapaita toimimaan tilanteen vaatimalla tavalla.

Venäjän ja Itavallan liittouman lähtilanne.

Taistelu käytiin ns. Corps tasoisilla ryhmittymillä, jotka jaettiin sen jälkeen divisiooniin ja prikaateihin. Tässä Ranskalla oli kaikkiaan neljä ja Itävallan ja Venäjän liittoumalla viisi coprs tasoista isoa armeijaa, siis kyseessä oli suuri taistelu, jopa Black Powder -pelin mittapuulla.


Taistelu alkaa

Taistelun alku käynnistyi Itavallan ja Venäjän avauksella, kuten aikanaankin. Itävallan joukot aloittivat nopean etenemisen kohti Prazenin kukkuloita tavoitteenaan ylittää ne nopeasti ja saavutaa kukkuloiden takana oleva Sokolnitz - Puntovitz linja. Venäjä seurasi perässä hieman rauhallisemmin, ilmeisesti saksankieliset käskykirjeet tuottivat Venäjän kenraaleille aluksi haasteita. Vahvat liittouman reservit oli määrätty odottamaan taustalla ja seuraamaan tilanteen kehitystä.

Ranska puolestaan aloitti etenemisen kohti itse Prazenin kukkuloita, jotka niiden oli aluksi määrä miehittää luodakseen aseman, joka hallitsisi koko taistelurintaman keskikohtaa. Niin Ranskakin aloitti nopean etenemisen, mutta ei edennyt Itävallan vauhdilla.

Itävalta saavuttaa Stahre Vinoradyn.

Itävalta saavutti kukkulat ensimmäisenä, jonka jälkeen saman teki Ranska kukkuloiden toisella puolella. Itävallan nopeus merkitsi sitä, että Itävalta sai haltuunsa kukkuloilla sijaistevan Stahre Vinoradyn viinitilan, ja havaittuaan ranskalaisten rynnistyksen, miehitti viinitarhat.

Ranskan kenraali Vandamme joutui hyökkäämään viinitarhoille linnoittautunisiin joukkoihin, joten tilanne pysähtyi paikalleen ja ensimmäiset taistelut alkoivat Stahre Vinoradyssä.

 

Viinitarhan taistelun alkaessa toinen ranskalainen kenraali St. Hillaire puolestaan saavutti prazenin kukkulan huipun ja Prazenin kylän kukkuloilla, ja sai puolestaan rauhassa asetttua asemiin kylään ja sen ympäristöön, ja odottaa etenevää Venäjää. Ranskan rintaman oikealla sivustalla kenraali Lannes valmistautui kohtaamaan Venäläistä kenraali Bagrationia. Lannes päätti jättää toisen divisioonistaan pitämään venäläiset paikoillaan ja siirsi toisen divisioonan kohti kukkuloita, valmiina tukemaan Vandamme hyökkäystä.

Bagration vastasi Lannesin haasteeseen lopettamalla etenemisen ja vei joukkonsa linjaan ja aloitti tulitaistelun Ranskan oikealla sivustalla. Täällä liittouman rintaman eteneminen pysähtyi.

Taistelu harjanteesta kiihtyy

Voimakkaalla hyökkäyksellä Ranska löi viinitarhaa hallinneet itävaltalaisjoukot, mutta raskain tappioin. Vähitellen kuitenkin, koko harjanne siirtyi ranskalaisetn hallintaan, varsinkin kun venäläisten hyökkäys Prazenin kylän ympäristössä ei ollut vielä saavuttanut täyttä voimaansa. Viinitarhan ympärillä molemmat osapuolet tekivät hyökkäyksiä ja vastahyökkäyksiä, menettäen runsaasti miehiä ja tilanne jauhoi paikallaan.

Napoleon johtaa kaartia

Kuin yhteisestä ymmärryksestä sekä Ranska että liittouma aktivoivat reservissä olleet kaartin joukot, jotka alkoivat siirtyä kohti taistelun kulminaatiopistettä vahvaa viinitarhaa.

Venäjän kaarti aloittaa etenemisen.

Taistelun huippukohta Prazenin kukkuloilla

Päivän kuluessa molemmat osapuolet syöttivät yhä lisää joukkoja Prazenin kukkuloille yrittäen saavuttaa tavoitteensa ja ennen muuta, lyödäkseen vihollisen ratkaisevalla tavalla. Taistelu siis riehui huipussaan kukkuloiden rinteillä, yhä aina vain tuoreiden prikaatien iskiessä vastakkain. Kumpikaan osapuoli ei onnistunut tässäkään antamaan toiselle ratkaisevaa iskua, ja vaikka Ranskalaiset onnistuivat aggressiivisuudellaan voittamaan monessa kohtaa, piti venäläisten sitkeys ja itsepäisyys linjan paikallaan. Nuo pienet voitot eivät olleet kuitenkaan turhia, sillä vähä vähältä Ranska puski vastustajansa pois rinteeltä ja otti tavoitteensa tulella ja pistimillä.

Samaan aikaan ratsuväen joukot aloittivat siirtymisen asemiin pystyäkseen hyödyntämään mahdollisia aukkoja rintamalinjassa. Ranskan prinssi Murat´n ja Itävallan Lictensteinin prissin johtamat ratsuväkiarmeijat aktivoituivat mukaan taisteluun.

Molempien maiden kaartin elliittijoukot suuntasivat kohti Stahre Vinoradyä, joka oli muodostunut tämän taistelun painopisteeksi.

Kaarti hyökkää

Ranskan kaarti oli edennyt nopeasti kohti tavoitteena ollutta viinitarhan ympäristöä, jossa se valmistautui hyökkäämään välittömästi, ja sen se teki ennen Venäjän kaartin saapumista taisteluetäisyydelle. Ranskan kaarti iski valtavalla voimalla kukkuloille ja yli kukkuloiden työntäen tieltään loput viintarhan alueella olleet liittouman joukot, ja saivat aikaan pitkälle menevät läpimurron, joka ulottui aina Venäjän kaartin joukkoihin.

Tänä aikana liittouman ratsuväkiarmeija alkoi siirtyä kohti rintamalinjan keskikohtaa, kun taas Ranskan raskas ratsuväki iski voimakkaasti Bagrationin vähitellen eteen jääneeseen linjaan.

Päivä päättyy ja taistelu loppuu

Taistelua oli käyty koko päivä, ja taistelu oli pysähtynyt Prazenin kukkuloille. Kumpikaan ei ollut pystynyt lyömään toista päivän aikana, joten taistelu päättyi lopulta ratkaieemattoman, vaikka Ranska olikin saavuttanut joitakin ensimmäisistä tavoitteistaan. Ranska oli saavuttanut hieman enemmän, mutta toisaalta sitä tehdessään, menettänyt enemmän joukoistaan. Varsinkin venäjällä oli vielä taistelun loppuessa jonkin verran tuoreita joukkoja jäljellä, mutta ei todennäköisesti riittävästi voittoon. Taistelu päättyi siis lopulta ratkaisemattomana.

Tässä vielä lisää kuvia taistelukentältä.

Lichtensteinin ratsuväkeä.

Venäjän kaarti matkalla kohti rintamaa.

Venäjän joukot rynnistävät Prazenin kukkuloille.

Kokonaiskuvaa taistelun huippuhetkistä.

Ja vielä enemmän joukkoja liittyy rintamalle.

Ranskan kaarti vyöryy yli Prazenin kukkuloiden Venäjän kaartin kimppuun.

Ranskan raskas ratsuväki iskee venäläisten linjoihin.

Taistelu ja peli olivat ohitse noin kahdeksan tunnin intensiivisen pelaamisen jälkeen. Kuten kuvista näkyy, figuja oli mukan paljon ja peli oli suuri. Black Powder osoitti jälleen pelattavuutensa, ja itse asiassa alankin nyt olla vakuuttunut siitä, että juuri suuret figumäärät saavat pelin vasta toimimaan, silloin homma alkaa toimia.  Minulle parasta Black Powder -pelaamista on juuri tällainen spektaakkelinomainen tapahtuma. Silloin puhutaan helposti useista sadoista miniatyyreistä molemmilla puolilla.

Sellainen pieni huomio vielä, että tässä pelissä taidettiin rikkoa kerhon epävirallinen "blunder" -heittojen ennätys, sillä niitä tuli ropisemalla, ja jo perinteeksi muodostunut "blunderpullo" hupeni vauhdilla.

Jälleen, hieman itseäni toistaen, hieno kokemus ja hyvä peli!

Lisää erinomaisia kuvia käydystä taistelusta löytyy täältä!

Seuraavaksi kohti ensi kesää ja Wagramia!