Black Powder - Salamanca

Black Powder taistelut jatkuivat jälleen kerholla innokkaiden napoleonic kenraalien kokoonnuttua pelaamaan Salamancan taistelua. Tällä kertaa figuurien koko oli 15mm ja peli oli sanalla sanoen iso. Molemmilla puolilla oli noin kahdeksan prikaatia jalkaväkeä ja pari ratsuväkirykmenttiä. Skenario oli valittu uudesta Black Powder lisäosasta Albion triumphant.

Taistelu käytiin Arapilles vuorten välisessä maastossa, jonka huippujen hallinnasta taisteltiin. Alkutilanteessa Ranskan jalkaväki eteni kahdessä marssikolonnassa kohti rintaman oikealla ja vasemmalla olevia Arapillesin huippuja, niiden valloittaminen ja pitäminen oli tavoitteena. Britit puolestaan saapuivat vastakkaiselta reunalta pelin kuluessa reservistä. Samoin Ranksan loput armejasta saapui vaiheittain mukaan taisteluun. Kuvassa britit punaisina ja ranskalaiset sinisinä laattoina.

Ranska eteni molemmilla rintamalohkoilla ja vasemmalla eteneminen oli jo pelin alussa ollut hyvää, mutta kesken ranskalaisten marssimuodostelmien etenemisen briti onnistuivat yllättämään Napoleonin miehet marssikolonnassa ja se on jalkaväelle erittäin vaarallista. Tämän seuraksena vasemmalla edennyt Ranskan hyökkäyskärki pysähtyi ja joutui vetäytymään ja sen seurauksena hajaannuksen tilaan. Britit painoivat päälle ankarasti.

Keskirintamalla eteneminen ei oikein onnistunut ja epäselvän käskytyksen seurauksena joukot jäivät paikalleen odottelemaan. Samoin keskirintaman alueelta taisteluun liittynyt Ranskan rakuunarykmentti eteni hitaasti.

Oikea rintama eteni hyvää vauhtia ja etenkin ensin taistelualueella ollut prikaati pääsi nopeasti näköyhteyteen brittien kanssa. Muut prikaatiti tulivat hitaammin perässä ja etujoukon komentaja hidasti vauhtiaan saadakseen takana tulevien tuen mukaan alkavaaan hyökkäykseen.

Ranskalainen prikaati  ylittää alarinteitä.

Lisää Ranskan kolonnia

Kevyt jalkaväki etenee.

Brittijoukot valmistautuvat kohtamaan Ranskan.

Tällä aikaa briti eivät olleet toimettomia, vaan olivat ryhmittäneet joukkonsa kohdekukkuloiden puolustukseen ja etenivät tielinjalle Arapilles vuorten juurelle, ja valmistautuivat puolustamaan asemiaan.

Keskellä myös brittien käskytys oli sekavaa ja joukot viettivät kohtuullisen ajan paikallaan selvitellen käskyjään. Vasta itse Wellingtonin puuttuminen komentoon sai liikettä punatakkien riveihin, ja eteneminen taktisesti parempiin asemiin alkoi. Tosin tämä tapahtui hieman liian myöhään ja Ranska sai taktisen yliotteen hyökkäyksestä, mikä asetti britit selkeästi puolustajan asemaan ja joutui reagoimaan Ranskan toimintoihin.

Ensimmäinen taistelukosketus syntyi Ranskan vasemmalla rintamalla, jossa kesken marssin yllätetty prikaati taisteli hyökkäävän brittiarmeijan kanssa hieman huonolla koordinaatiolla ja sai tappioita. Vasemmalla sivustalla alkoi myös koko taistelun kestänyt ratsuväen sekava taistelu sekä jalkaväkineliöitä että ratsuväkeä vastaan. Näissä kahakoissa tuhoutui kokonainen ranskalainen kevyt ratsuväkirykmentti, britit olivat voitokkaita.

Seuraava kontakti syntyi Ranskan oikealla sivustalla, jossa etujoukon maltti petti ja se aloitti alivoimaisena hyökkäyksen, joka oli onnekas ja vaikuttava, britit saivat tappioita ja linja horjui. Oikealla sivustalla taistelu jatkui aina vain uusien Ranskan prikaatien iskiessä brittien linjaan, joka vähä kerrallaan oheni ja vetäytyi. Brittien onneksi Welsley sai siirrettyä vahvistuksia paikalle, ja sivusta piti.

Keksikentällä Ranska tuli hitaammin, mutta pääsi lopulta mukaan taisteluun ja hetken näytti siltä että suuret Ranskan prikaatit iskisivät läpi Brittien keskustan, mutta ei, hyökkäys oli tehoton ja juuttui loppuajaksi paikalleen ja muuttui jalkaväen lihamyllyksi, jossa molemmat osapuolet hupenivat nopeasti.

Taistelun loppu näki Ranskan vasemman sivustan sekavan kahakoinnin,  jossa jalkaväki vietti paljon aikaa neliöissä ja ratsuväki kiersi neliöitä etsien mahdollisuutta. Lopulta Ranskan rakuunat liittyivät taisteluun ja löi Britti -ratsuväen.

Keskikenttä vietti lopputaistelun kuluttavassa lähitaistelussa, jossa kumpikaan ei saanut selvää yliotetta.

Ranskan oikea sivusta kulutti kolme prikaatin hyökkäysaaltoa, jotka kuluttivat Brittejä, mutta ohut punainen linja piti. Tällä sektorilla taistelu päättyi hajanaiseen pataljoonien laukausten vaihtoon, kun kumpikaan osapuoli ei enää pystynyt koota riittävästi voimia hyökkäykseen.

Keskikentällä ei ole vielä kontaktia.

Divisioonat liikkeellä.

Brittien linja avaa tulen!

Ja joukot kohtaavat.

Ranskan kolmas hyökkäysaalto valmistautuu ja etenee kohti sotaa.

Oikean sivustan lopputilanne, hajanaista laukausten vaihtoa.

Taistelu päättyi tilanteeseen, jossa Ranska oli edennyt pitkälle kohti tavoitteinaan olleita vuorenhuippuja, mutta vain vasemmalla sivustalla ne saatiin haltuun. Tämä on siinä mielessä erikoista, että tällä sivustalla koko taistelu oli mennyt erittäin epäselvissä merkeissä. Lopulta molemmat armeijat olivat niin kulutettuja, että ne menettivät taistelukykynsä, mikä johti automaattisesti taistelun loppumiseen, kun molemmat armeijat katsoivat peremmaksi vetäytyä tilanteesta. Hieman epäselväksi jäi kumpi puoli voitti, joten molemmat osapuolet julistivat itsensä voittajiksi.

Mainio peli, paras tähän asti pelatuista, Black Powder peleistä, jossa parikymmentä prikaatia taisteli seitsemän tuntia katkeamattomasti.

Ystäväni Mikan blogissa löytyy lisää kuvaa käydystä taistelusta. Eeppistä!